Lupaukset vuodelle 2009.

Lupaan;
- pitää kodin edes kohtalaisen siistinä.
- olla enemmän yhteyksissä ystäviini.
- muistaa enemmän perhettäni.
- vähentää liiallista mässäämistä. (kasvanut raskauden myötä)
- olla vähemmän itsekeskeinen.
- yrittää enemmän.
- harrastaa enemmän ulkoilua ja liikuntaa.

Ps. Hattaraa tekee mieli.

Uudet kujeet.

Vajaan tunnin päästä vaihtuu vuosi ja ajattelin jo tässä vaiheessa tulla toivottamaan kaikille ihan mahtavaa vuotta 2009! Tuokoon se tullessaan rutkasti onnea ja kauniita hetkiä jokaiselle. ♥

17+6

Tämä päivä alkoi sitten TODELLA mahtavasti. Heräsin ajoissa, joka on harvinaista miulle, ja söin aamiaiseksi puuroa ja pari voileipää sekä teetä siinä sitten lämmittelin. Vähän aikaa ruokailemisen jälkeen ja alkoi tulla huono olo. Menin sitten keittiöön huomatakseni, että leipä jota söin oli ilmeisesti mennyt huonoksi vaikkei homeessa ollutkaan. Eikun miehen viereen takaisin nukkumaan, jos olo siitä vaikka hiukan paranisi, mutta ei. Puolentoista tunnin unet otin, jonka jälkeen mies herätteli ja potki ylös. Juomaan mennessä sain jostakin syystä ahdistuskohtauksen. Luulen, että asiaan vaikuttivat yöllinen riita miehen kanssa, joka aamulla kuitenkin sovittiin, sekä huono vointini yhdessä.
Miehen oli tarkoitus mennä tänään töihin 07.30-16.00, mutta koska viimeyö meni aika pitkälti valvomiseksi ja riitelyksi niin hää oli nukkunut pommiin. Olin ilmeisestikkin nukkunu myös aika sikeästi, sillä en kuullu olleska aamulla että kello olisi soinut. Noh, mies sitten päätti olla menemättä töihin, sillä ei siellä hänen lisäkseen olisi ollut töissä edes kuin kaksi muuta ukkoa. Kunhan muistaa vaan sitten lomien jälkeen ilmoitella pomolle, ettei tänään hommissa ollut. Muutenhan olisi jo tänään voinut pomolle soittaa, mutta kun todellakin kaikki on jo joulun vietossa.
Kuopiossa käytiin ja Citymarketin kassalla aloin voimaan pahoin, jälleen. Hiukan kassatäti katsoi kun kiroilin siinä ja aloin nojailemaan kassaan. Mahdoin saada muiltakin asiakkailta huomiota osakseni, ainankin tuntui selässä monta pari silmiä. Upea päivä siis ollut tänään.
Nyt tässä miehen kotipaikalla ollaan ja täällä olisi tarkoitus koko joulu viettää. Saa nähdä, että mistä jouluruuista tuun huonovointiseksi. Hiukan kyllä jännittää ja hermostuttaa, sillä tää on ensimmäinen joulu poissa oman perheen luota. Kyllähän nykyään nämäkin ihmiset kuuluvat miun perheeseen, tottakai, mutta jotenkin on silti hassu olo. Ehkä joku ymmärtää?

Jouluntoivotus.

Lämmintä ja rakkauden täyteistä joulua kaikille, jotka tätä lukevat! ♥

17+5

Tuossa viikonloppuna oltiin Iisalmen lähellä Vieremällä käymässä herran kaverin ja tämän emännän luona, oli ihan mukavaa vaihtelua arkeen. Tuli sitten la-iltana huomattua, että glögiä en mahda tänä jouluna juoda paljoa, sillä olo oli sen jälkeen kyllä niii-in huono ettei paljoa naurattanut enää siinä vaiheessa. Varmaan glögin mausteisuus ei sovi odottavalle äidille. Pitkän vuoden olen odottanu, että jouluna saan glögiä ja riisipuuroa, mutta mahtaa haaveet ensimmäisestä jäädä aika vähäisiksi, tai itseasiassa sen toteuttaminen.
Hiukan on tällä hetkellä heikko-olo, kun en ole juuri mitään tänään syönyt, mutta onneksi ruuan saa ottaa uunista siinä viiden aikaan. Päätin tehdä tänään sellaista uunikana-peruna -juttua. Hankala selittää, kun tällä ruualla ei varsinaisesti mitään nimeä ole, kuten ei yleensäkkään miun tekemillä ruuilla. Eikö se ole kuitenki tärkeintä, että ovat maistuvia ja nälkä lähtee?
Tässä viikon aikana on tullut havaittua masussa pientä liikehdintää, joka ei oo tuntunu samanlaiselta kuin aiemmin. Tällä kertaa se on ollut enemminkin pieniä töytäisyjä ja kunnon mylläämistä. Aluksi luulin olevani vaan vainoharhanen, sillä siinä vaiheessa kun itse tajusin että jotakin tapahtu masussa ja rupesin kädellä tunnustelemaan niin koko tapahtuma oli jo kerennyt mennä ohitse. Ja muutenkin, kun ne tuntemukset on ollu niin pienoisia, että oon ajatellut vaan kuvitelleeni kaiken. Näitä tuntemuksia rupeaa kuitenkin olemaan koko ajan enemmän, joten en usko että kuvittelen. Papunen se siellä vaan melskaa ja alkaa pikkuhiljaa potkimaan. Mieskin pääsi eräänä päivänä osalliseksi tästä ilosta.
Viikonlopun jälkeen tuntuu kuin miun masu olisi kasvanut kamalasti, mutta ehkä se vaan johtuu siitä etten pariin päivään ole tuijotellut itseäni peilistä. Välillä tuntuu kyllä kieltämättä oudolta ajatus siitä, että miun sisällä asustaa pienoinen ihmisen alku, joka kasvaa ja kehittyy kamalasti jokaikinen päivä. Toisaalta ajatus siitä saa epäilemään, että onko miusta esimerkiksi jollekkin niin pienelle ja viattomalle, mutta toisaalta sitten en voi olla kuin onnellinen siitä että saan kokea jotakin näin upeeta ja ihmeellistä.

16+2

Miestä en meinannut aamulla saada sängystä ylös ja itselläkin oli joitakin vaikeuksia nousta lämpimän peiton alta, sillä ei paljoa viimeyönä tullut taas nukuttua. Olin mielettömän yliväsynyt, mutta silti en meinannut millään saada unta. Siinä aamulla neljän jälkeen olin sitten torkahtanut. Vähäisten unien jälkeen oli ihan mielenkiintoista nousta sängystä seitsemän aikaan, kun koirakin katsoi ihan siihen malliin että "nytkö jo pitäisi muka nousta ylös?". -Kyllä koiramme on AINA hengessä mukana.
Hiukan miula meinasi kiehahtaa aamulla Neuvolaan lähtiessä ylitse, kun miehen exä laitteli jo ennen kahdeksaa viestiä ja tarvitsi kyytiä kylälle aamukahville. Käytiin sitten neiti noukkimassa kyytiin ja heittämässä aseman Ärrälle, kun itse matkaa jatkettiin vielä. Onneksi sentään sain pidettyä hermoni kurissa, jälleen kerran.
Neuvolassa odottaessa omaa vuoroani rupesin jo epäilemään, että oliko se aika sittenkään tänään ja varmasti klo.08.20 sillä ei lääkäriä näkynyt tai kuulunut. Vihdoin ja viimein siinä puolen yhdeksän aikaan lääkäri sitten pyysi huoneeseensa -pieni kivi vierähti sydämeltä, kun en ollutkaan tullut vainoharhaiseksi. Juteltiin siinä sitten niitä näitä ja kerroin lääkäritädille minkä takia olin ti-ke -yönä sielä päivystyksessä käynyt, sekä mikä oli vointini tällä hetkellä. Siinä sitten samalla ultralla katsottiin vauvaa ja lääkäri katsoi kohdunsuun. Oli ihan mielenkiintoista olla siinä pöydällä jalat levällään, kun huoneen ovi oli hiukan raollaan (huomasin asian vasta jälkikäteen). Siellä se Papunen vatsassa oli ja piti koviakin bileitä. Ilmeisesti oli jonkunnäköinen matsi menossa, sillä nyrkit heiluivat ihan siihen malliin. Kohdunsuu oli myös normaali eikä vatsa aristanut mitenkään ihmeemmin. Oli helpotus nähdä, että vauvalla kaikki hyvin.
Aiemmin vatsassa on tuntunut säännöllisesti pientä "kuplimista", joka johtunee sikiön mellastuksesta, mutta tässä viime päivinä sitä ei oo tuntunut, joten jo se sai miut huolestumaan. Viime yönä sitten alkoi tuntua taas pientä "kuplintaa" ja kaiken epätoivon keskellä näkyi valoa.
Nyt voi sitten ihan reilusti huokaista helpotuksesta ja olla hyvillä mielin stressaamatta. En olisi jaksanut enään yhtään valvottua ja huonosti nukuttua yötä. Unenpuute vetää veronsa jopa miulta, vaikka oon osittain siihen kerinnyt jo parin vuoden aikana tottua, mutta se alkaa tuntua luonnottomalta kun tarvitsee jo vauvankin takia enemmän unta.
Tämän kuun viimeinen päivä sitten KYSiin 3D-ultraan rutiinitarkastukseen. Hiukan ehkä odotan, että jospa sukupuoli jo näkyisi, ja muutenkin on mukava nähdä kuinka Papunen on kehittynyt siihen mennessä. Alan pikkuhiljaa ihan oikeasti nauttia tästä raskaudesta, hetkittäisestä tukalasta olosta huolimatta.

PS. Neuvolan jälkeen käytiin hakemassa miehen exä sieltä Ärrältä ja mentiin Koskeloon (=eräs isompi huoltoasema pienen matkan päässä, Pieksämäen suunnalla) aamukahvillä käymään. Söin sielä sitten herkullisen näköisen pekaanipähkinäviinerin, joka olikin todella hyvää. Noh, kotimatkalla takaisin Suonenjoelle kirosin monta kertaa etten enään IKINÄ syö sitä samperin viineriä. Löysin siis jälleen ruuan, joka tekee mahtavan olon.

16+1

Päätä särkee ja huominen hermostuttaa. Mie tiedän ettei miun kannattais hermoilla ja stressata mistään ylimääräsestä, koska kaikki vaikuttaa Papuseenkin, mutta en oikein osaa olla nyt hermoilematta. Viime yönä en paljoa nukkunu ja kun nukuin niin nukuin melko huonosti. Kattelin sitten kun mies kuorsasi ja nukkui kuin pieni porsas, joka ei oo unta saanu kunnolla vähään aikaan. Ihan ymmärrettävää että häntä väsytti kamalasti, sillä kuitenki toissayö meni aika pitkälti valvomiseksi ja hää käy vielä lisäksi töissäkin. Aamulla heräilin jo seitsemän jälkeen ja ootin malttamattomana, että kello tulee 07.30 jolloinka KYSin Äitiyspkl aukeaa. Yrittelin sinne sitten soitella, mutta empä läpi päässyt (yllätysyllätys). Noh, kahdenksan jälkeen päätin sitten Neuvolaan soittaa ja sieltä sain onneksi oman terveydenhoitajani kiinni. Selitin hänelle tilanteen ja että oon todella huolissani vauvasta, ja että tahtoisin kuulla sydänäänet sekä nähdä ultrasta että kaikki on ok. Tänään sinne ei sitten päässy, koska kukaan muu ei pysty käyttämään hein vehkeitä kuin lääkäri, joka on paikalla vasta huomenna (niiii-in turhauttavaa). Sain sitten ajan ängettyä itselleni huomisaamuksi klo.08.20. Miten ihmeessä jaksan odottaa sinne saakka?
Tuossa vähän aikaa sitten sisälle tultiin koiruuden ja miehen kanssa. Koiran kanssa leikittiin ja hilluttiin minkä päänsäryltäni pystyin, ja miestä auttelin remontissa. Koiralla oli ainankin hauskaa. Inhottavaa kun ei voi kunnolla tehdä mitään ilman että ihminen heiluu ja hytkyy kuin hullu. Tällä hetkellä ei oikein tunnu hyvältä kamalasti pomppia, sillä koko aamun särkenyt aivan julmetusti päätä. Aivan kuin olisin jäänyt vähintään rekan, jyrän sekä junan alle ja siihen vielä jonkinlainen krapula päälle. Tästä olosta ei saa siedettävää edes se ajatus, että meillä ei oo yhtään särkylääkettä kotona. Tänään ei ollu mitään ideaa lähteä käymään kylällä pelkän särkylääkkeen takia, kuitenkin huomenna sielä pitää käydä pyörimässä. Ehkä nyt tämän päivän kestäisin. Mahdan kohta käydä päiväunille niin saisi edes vähäksi aikaa itsensä irti tästä olotilasta.

16+0

Nyt sitten sain tämän odotuspäiväkirjankin vihdoin ja viimein tehtyä ja muokattua mieleisekseni. Eipä siinäkään mennyt kuin pari viikkoa, kun en oikein oo kerinny tän parissa puuhastella kummemmin.
Kamalasti mieli myllertää ja nykyään tunteet pinnassa. Melkeimpä jokapäivä oon jollekkin itkeskelly. Eilen itkin sitä, kun menetin hermoni mieheen ja hää sitten meni Ärrältä ostamaan miule hattarapurkin. Hiukan liikutuin ja kyynelmeri teki tulvan. Oli sitten kiva mennä Tokmannilla käymään, ko kyyneleet valuu poskilla. Hiukan ehkä ihmiset katsoivat, mutta mitäs pienistä. Viime yönä piti käydä ensiavussa, ko vatsaan koski aivan kamalasti. Ei oiken sitten selvinny, että mikä siellä oli vialla, jotenka antoivat lähetteen KYSiin. Aamulla olis sinne pitäny mennä, mutta koska melkein koko yö tuli valvottua niin nukuttiin miehen kanssa pommiin eikä viitsitty sitten enään lähteä sinne, ko kuitenkin klo.14 alkoi herralla työt. Eikä aamulla onneksi enään sitten vatsaan koskenutkaan. Oli vaan kamalan turta olo. Pelotti kyllä kamalasti yöllä, varsinkin sielä ensiavussa, kun lääkäri oli taas niitä ja näitä. En tiedä miksi, mutta jotenki en luota paikallisiin lääkäreihin. Huomenna pitää sinne KYSiin soittaa ja kysyä, että olisko se lähete mahdollista käyttää vaikka huomenna. Toivottavasti onnistuis. Kuitenki kiinnostais tietää, että mikä massua vaivas.
Huoh. Mies pääsee töistä vasta klo.22. Hiukan tällä hetkellä tylsää olla kotona kahden (suom. kaksin) koiran kanssa, etenkin kun tuntuu et pää räjähtää särystä (jälleen kerran). Mahdan ottaa pienet päikkärit tässä ja sen jälkeen alkaa tekemään ruokaa. Perunoita ja nakkikastiketta. Salaatin tein jo aiemmin.