"Raskaus tarkoittaa aikaa, jolloin nainen kantaa sisällään hedelmöittynyttä munasolua, josta kehittyy alkio ja myöhemmin sikiö. Ihmisillä raskaus kestää noin 9 kuukautta ja päättyy synnytykseen."

11. huhtikuuta 2009

Pääsiäispupuset.


Nooran blogissa on meneillään Pääsiäisarvonta, jossa aivan ihanat palkinnot. Kannattaa siis käydä osallistumassa. Aikaa osallistua on tiistai-iltaan saakka.

6. huhtikuuta 2009

32+5.

Neuvolassa kävin tänään. Aika oli klo.08:30. Miehen piti mennä töihin jo yhdeksäksi, joten hää ei ollut tällä kertaa mukana. Oli kyllä hiukan outoa olla siellä yksin, mutta ihan mukavaa vaihtelua kuitenkin.

Painoa oli tullut kahdessa viikossa lisää huimat 2kg (APUA! Missä ne on?), eli tällä hetkellä tässä 171cm pitkässä ruumissa on 84kg massaa. Tosin tuosta tuoreesta kahdesta kilosta varmaankin yli puolet on turvotusta. Verenpaineet oli 112/69 eli ihan hyvät. Hemoglobiini näytti 113 ja raudan syömistä jatketaan edelleen. Saan syödä sitä kuulemma joka päivä, mutta jos vatsa ei kestä niin sitten joka toinen. Kohdunpohjan korkeus oli 29cm, eli kahdessa viikossa vatsa on kasvanut peräti sentin. Vauvan sydänäänet olivat oikein hyvät. Tosin muksu mahtoi hiukan hermostua, kun neuvolatäti meni ja herätteli sen painelemalla ja tunnustelemalla masua, sillä heti alkoi kamalan ärhäkkä potkiminen ja riehuminen. Ei lapselta puutu ainankaan tempperamenttia :D Seuraava neuvolakäynti onkin taas kahden viikon päästä, eli maanantaina 20.04. ja aika on sama 08:30.

Pitäisi koneelle saada laitettua tuo uusin ultrakuva (joka siis KYSissä otettiin), jotta sen tännekkin saisin näytille.

3. huhtikuuta 2009

32+2.

Päivällä tuossa kirjoittelin tänne, mutta tietokoneesta kärähti kiintolevy, jonka takia kirjoittaminen jäi sitten hiukan kesken. Onneksi tämä Bloggeri kuitenkin tallentaa automaattisesti koko ajan kirjoitettua tekstiä.

Tulipa taas nukuttua huonosti yöllä. Vauva piti bileitä, supisteli hiukan ja mies nukkui kamalan leveästi (tai siltä se ainakin tuntui). Sängyssä pyöriessä sain ahaa-elämyksen mennä webiin ja WamliChattiin (lisätietoa siitä täältä), sillä eipä ole sielläkään tullut vähään aikaan käytyä. Välillä nauroin maha kippurassa ihmisten jutuille ja meinasin herättää miehenkin siinä sivussa.

Webin ihmeellisessä maailmassa pyöriessä tuli törmättyä ihmisiin, jotka rupesi heti epäilemään tätä miun raskautta ja sitä kuinka miusta varmasti tulisi jossakin vaiheessa yh-äiti. Rupesin miettimään, että minkä kumman takia alle 22-vuotiaita raskaana olevia aina epäillään? Ennen lapset tehtiin nuorina, mutta nykyään yhteiskunta melkein vaatii perheenperustajien olevan 22-vuotiaita tai vanhempia. Itse tahdon ainankin tehdä lapset nuorina, jotta vanhempana voin nauttia myöskin lapsenlapsista ja mahdollisesti lapsenlapsenlapsistakin. Nuorena jaksaa aivan eri tavalla. Myönnän, että lapsen hankintaa olisi voinut miettiä niin että olisin ensin hankkinut itselleni ammatin ja taloudellinen tilanne olisi parempi, mutta lapset eivät ole taakka, jonka takia asiat lykkääntyisivät tai jäisivät tekemättä.

Monet kyselivät Wamlissa, että mitäs sitten jo kyllästyn äitinä olemiseen? Tai jos isä päättääkin lähteä omille teilleen, kun kyllästyy vaipan vaihtamiseen? -En usko kyllästyväni. Tottakai jokaisella on huonoja päiviä, mutta lapset ovat rikkaus. Tuun perheestä, jossa oon vanhimpana lapsena aina huolehtinut pienemmistä ja tykännyt auttaa äitiä, jos apua on tarvittu. Tykkään lapsista. Kyllä mein äidistäkin näkee, että lapset on tehty nuorina (täyttää tänä vuonna 40v.), sillä hää jaksaa aivan eritavalla touhuta lasten kanssa, kuin jos olisi vanhempi. Ja sitäpaitsi, äiti on aivan eri tavalla samalla aaltopituudella lastensa kanssa, kun oma nuoruus ei ole "valovuosien päässä".

En usko, että tuleva isä kyllästyy vaipan vaihtamiseen. Mies on 4vuotta miuta vanhempi ja nähnyt elämää enemmän kuin normaali samanikäinen. Hää alkaa olla juoksunsa jo juossut eikä baarissa istuminen jaksa kiinnostaa enää samalla tavalla. Autojen rassailu ei vie aikaa, jota monet Wamlissa epäilivät. Miehen edellinen suhde (joka kesti melkein 5v.) oli niin epätasapainoinen, että hää tahtoo jo pikkuhiljaa asettua aloilleen. En usko miehen olevan miun kanssa, jos ei olisi varma mein suhteesta. Kuitenkin monta vuotta jo elämästä tavallaan "heittänyt hukkaan".

Huoh. Kylläpä on tilitystä. Ärsyttää vaan ihmiset, jotka ei usko nuorten äitien pärjäävän. Miulla on kokemusta ja halua oppia uutta. Välillä miehen kanssa vitsaillaankin, että jos joku on sormi keskellä peukaloa niin hän, sillä miula on kuulemma lapsista sen verran kokemusta, että olisin jo voinut yhden lapsen kasvattaa :D Ja hei, täytän vasta marraskuussa 20! Kuulostaako mahdollisesti naurettavalta?

2. huhtikuuta 2009

32+1.

Eilen tuli tosiaan käytyä siellä äitipolilla. Tuli siellä puhuttua kätilön kanssa miun huonovointisuudesta ja sain sieltä mukaani verensokerimittarin. Mitenkään varsinaisesti miun ei tartte sokereita seurailemaan, mutta huonoa oloa kun ilmaantuu niin silloin voisi kuulemma aina mittailla. Sen mittarin saa pitää ja onhan tuo kyllä kieltämättä aika kätevä.
Verenpaineet oli 116/68, elikkä aika alhaiset. Ultrassa vauva liikuskeli ahkerasti ja oli kasvanut aivan mielettömästi! Painoarvioksi saivat 1800g. Seuraava aika äitipolille 04.05. klo. 08:00 ja samalla synnytystapa-arviointi.

Meinaan nykyään tulla hulluksi öisin. Tahdon nukkua miehen vieressä, mutta sitten toisaalta taas en pysty. Meillä on 120cm leveä sänky, joka riittää meille aivan mainiosti, mutta tällä hetkellä se ei anna miulle niin paljon nukkumatilaa kuin tahtoisin. Kummallekkin on oikeastaan ihan sopivasti nukkumatilaa, mutta silti öisin ahdistaa kun toinen on siinä niin lähellä. Aiemmin oon nukkunut kaikista parhaiten pienessä sumpussa, mutta nykyään tahtoisin nukkua leveämmin. Valvon öisin tuskastellen ja sängyssä pyörien, ja saan kunnolla unta vasta siinä vaiheessa kun mies nousee sängystä lähteäkseen töihin. Välillä tuntuu toivottomalta. Jospa se tästä kunhan muksu syntyy ja vatsan saa pois tieltä.

Maanantaina neuvolaan. Saa nähdä onko tullut painoa lisää paljonkin.

Yökukkuja.

Tuli illalla nukuttua pari tuntia ja nyt ei meinaa väsyttää. Heräsin puolilta öin käydäkseni yöunille. Vähän oon sen jälkeen saanut nukutuksi, mutta lähinnä menny vaan torkkuessa tai sängyssä pyöriessä aika.

Tuossa tunti sitten oli ihan pakko nousta ylös, kun alkoi supistella. Heti kun pikkasen liikkui niin helpotti, onneksi. Jalkeilla ollessa tuli nälkä ja muutama voikkari tulikin tuossa jo syötyä. Jospa kohta taas uni maittaisi.

Tänään (tai tässä vaiheessa pitää varmaan jo sanoa "eilen") tuli käytyä siellä äitipolilla. Vauva oli kasvanut ihan mukavasti ja kaikkien käyrien keskellä mennään. Päivällä lisää aiheesta.

Ps. Oli tylsää ja muokkasin blogin ulkoasua, jälleen kerran.