Vihdoin ja viimein sain tämänkin koneelle laitettua. Älkää edes kysykö mitä nuo yrittävät esittää, sillä en ole yhtään viisaampi :D
21. huhtikuuta 2009
Ultrakuva, rv. 32+0.
Vihdoin ja viimein sain tämänkin koneelle laitettua. Älkää edes kysykö mitä nuo yrittävät esittää, sillä en ole yhtään viisaampi :D
17. huhtikuuta 2009
34+2.
Huomenna KYSiin synnytysvalmennukseen. Jännittää. Saa nähdä mitä siitäkin tulee. Itse en varmastikaan pysty istumaan vaadittua kahta tuntia paikallani, sillä varmasti jossakin vaiheessa a) on pakko päästä vessaan tai b) tulee huono olo. Äidin kanssa tänään puhuin tuosta huomisesta valmennuksesta ja hää oli kanssa joskus käynyt sellaisessa. Kuulemma mein Isäukko oli käynyt siellä kuorsaamassa. Nukahtaakohan oma mies sinne? Vähänkö ehkä saatan kivahtaa, jos herra näin tekee :D
Maanantaina aika neuvolaan klo.08:30. Tällä kertaa kyllä mies saa luvan tulla mukaan. Onkohan miula tullut painoa taas lisää miten hurjasti? Toivottavasti hemoglobiini olisi edes suhteellisen hyvä.
Pakko syödä jotakin pientä. Sitten ulos pienelle happihyppelylle.
Maanantaina aika neuvolaan klo.08:30. Tällä kertaa kyllä mies saa luvan tulla mukaan. Onkohan miula tullut painoa taas lisää miten hurjasti? Toivottavasti hemoglobiini olisi edes suhteellisen hyvä.
Pakko syödä jotakin pientä. Sitten ulos pienelle happihyppelylle.
Vauvakirjoja.
Jee! Löysin netin suuresta ja ihmeellisestä maailmasta sen mitä etsinkin, nimittäin vauvakirjan. Muistelin, että kyseisessä kirjassa olisi ollut Anne Geddesin ottamia vauvakuvia, mutta muistelin väärin. Oikea valokuvaaja onkin nimittäin Rachael Hale, joka kuvaa pääasiassa eläimiä. Joka tapauksessa löysin oikean kirjan Bookplussalta ja laitoin tilaukseen. Hintaa kirjalle tuli 20,90e (norm. 25,50e) + postitusmaksut, joka on peräti huikeat 2e. Kirja tulee halvemmaksi kuin jos olisin Imatralta sen ostanut silloin kun sitä katselin ja ihailin.
Kirjan nimi on "Elämäni vauvana" ja siihen mahtuu lapsen viiden vuoden muistot. Imatralla ollessa ihastuin ja rakastuin kyseiseen vauvakirjaan. Kunhan posti tuo sen niin näytän miksi :)

Oli pakko saada jotakin luettavaa ja käsiini osui ystäväni Sannan synttärilahja, nimittäin Katerina Janouchin "Lasten kanssa -Odotusajasta murrosikään". Kyseisen kirjasen sain siis Sannalta viime marraskuussa syntymäpäivälahjaksi. Tähän mennessä olen kirjaa lukenut vähän sieltä sun täältä, mutta nyt päätin aloittaa kirjan lukemisen kannesta kanteen. Saa nähdä mitenkö kauan menee, sillä kirjassa on kuitenkin 738 sivua, joista 108 oon jo kerennyt lukea tämän aamun ja eilisillan aikana.
Kirjan nimi on "Elämäni vauvana" ja siihen mahtuu lapsen viiden vuoden muistot. Imatralla ollessa ihastuin ja rakastuin kyseiseen vauvakirjaan. Kunhan posti tuo sen niin näytän miksi :)
Oli pakko saada jotakin luettavaa ja käsiini osui ystäväni Sannan synttärilahja, nimittäin Katerina Janouchin "Lasten kanssa -Odotusajasta murrosikään". Kyseisen kirjasen sain siis Sannalta viime marraskuussa syntymäpäivälahjaksi. Tähän mennessä olen kirjaa lukenut vähän sieltä sun täältä, mutta nyt päätin aloittaa kirjan lukemisen kannesta kanteen. Saa nähdä mitenkö kauan menee, sillä kirjassa on kuitenkin 738 sivua, joista 108 oon jo kerennyt lukea tämän aamun ja eilisillan aikana.
16. huhtikuuta 2009
34+1 osa 2.
Vähän ennen yhtätoista alkoi supistella sen verran, että vatsa veti löysäksi. Sen jälkeen oksensin ulos kaiken mitä olin aamulla syönyt. Olo helpottui edes hiukan.
Viimeisen kahden viikon aikana on ollut monta kertaa tilanne, jossa oon istunut vessanpöntön vieressä pidättelemässä oksennusta. Tällä kertaa en enää voinut pidätellä sitä. Olo oli kerrassaan aivan kamala. En uskaltanut juoda tai syödä mitään oksentamisen jälkeen. Janotti kamalasti, mutta pelkäsin kaiken tulevan taas ylös. Loppujen lopuksi oli pakko juoda pikkasen vettä ja päätin puolenpäivän jälkeen käydä pitkäkseni.
Kömmin ylös sängystä reilu puolituntia sitten. Olo on hiukan ihmismäisempi. Oli sen verran heikko olo, että oli pakko syödä yksi pieni graham-lihapiirakka. Jääkaappi ammottaa tyhjyttään (kauppaan vasta miehen tultua töistä) eikä siellä paljoa muita vaihtoehtoja ollut. Nyt jännityksellä odotan, että tuleeko ruuat ylös vai onko olo helpottunut.
Tajusin aiemmin sängyssä maatessani, että miksen ole aiemmin tajunnut ostaa apteekista maitohappobakteeritabletteja tms.? Kuitenkin koko raskauden ajan ollut enemmän tai vähemmän huonoa oloa. Vatsa alkaa olla koko ajan enemmän sekaisin. Vähänkin jos supistelee enemmän niin vatsa vetää samantien löysäksi. Nyt jos vielä alan oksennella niin voisi loppuraskauden ajaksi hommata jotakin vatsaa tasoittavaa. Vähän kyllä epäilen niiden toimivuutta tässä tilassa, mutta saahan sitä kokeilla.
Toivottavasti tällaisia päiviä ei tulisi jatkossa kovin montaa. Olo on nimittäin aika heikko.
Viimeisen kahden viikon aikana on ollut monta kertaa tilanne, jossa oon istunut vessanpöntön vieressä pidättelemässä oksennusta. Tällä kertaa en enää voinut pidätellä sitä. Olo oli kerrassaan aivan kamala. En uskaltanut juoda tai syödä mitään oksentamisen jälkeen. Janotti kamalasti, mutta pelkäsin kaiken tulevan taas ylös. Loppujen lopuksi oli pakko juoda pikkasen vettä ja päätin puolenpäivän jälkeen käydä pitkäkseni.
Kömmin ylös sängystä reilu puolituntia sitten. Olo on hiukan ihmismäisempi. Oli sen verran heikko olo, että oli pakko syödä yksi pieni graham-lihapiirakka. Jääkaappi ammottaa tyhjyttään (kauppaan vasta miehen tultua töistä) eikä siellä paljoa muita vaihtoehtoja ollut. Nyt jännityksellä odotan, että tuleeko ruuat ylös vai onko olo helpottunut.
Tajusin aiemmin sängyssä maatessani, että miksen ole aiemmin tajunnut ostaa apteekista maitohappobakteeritabletteja tms.? Kuitenkin koko raskauden ajan ollut enemmän tai vähemmän huonoa oloa. Vatsa alkaa olla koko ajan enemmän sekaisin. Vähänkin jos supistelee enemmän niin vatsa vetää samantien löysäksi. Nyt jos vielä alan oksennella niin voisi loppuraskauden ajaksi hommata jotakin vatsaa tasoittavaa. Vähän kyllä epäilen niiden toimivuutta tässä tilassa, mutta saahan sitä kokeilla.
Toivottavasti tällaisia päiviä ei tulisi jatkossa kovin montaa. Olo on nimittäin aika heikko.
34+1.
Takana huonosti nukuttu yö. Illalla vauva potkiskeli suoraan rakkoon, supisteli ja olisin tahtonut itkeä pelkkää tukalaa oloani. Supistelu ja pinkeä olo jatkuivat läpi yön. Vessassa tuli juostua tasan kahden tunnin välein.
Huono olo. Oksettaa. Ällöttää. Tuskahiki pukkaa. Pitäisi kai syödä jotakin, mutta en tiedä uskallanko, sillä olisin valmis oksentamaan jo nyt.
Vauva on suhteellisen rauhallinen masussa. Nukkuu varmaankin. Silti tuntuu huonolta, sillä vatsa on aivan pinkeänä (jälleen). Tuntuu etten veny enää yhtään mihinkään suuntaan. Milloin vauva lopettaa kasvamisensa? -Tiedän ettei lopeta, mutta tahtoisin silti toivoa niin.
Teki mieli vaihtaa blogin ulkoasua, jälleen. Noudattaa samaa kaavaa normiblogin kanssa. Jospa tämä nyt jäisi tällaiseksi enkä menisi enää muuttelemaan.
Tuskastuttaa.
Huono olo. Oksettaa. Ällöttää. Tuskahiki pukkaa. Pitäisi kai syödä jotakin, mutta en tiedä uskallanko, sillä olisin valmis oksentamaan jo nyt.
Vauva on suhteellisen rauhallinen masussa. Nukkuu varmaankin. Silti tuntuu huonolta, sillä vatsa on aivan pinkeänä (jälleen). Tuntuu etten veny enää yhtään mihinkään suuntaan. Milloin vauva lopettaa kasvamisensa? -Tiedän ettei lopeta, mutta tahtoisin silti toivoa niin.
Teki mieli vaihtaa blogin ulkoasua, jälleen. Noudattaa samaa kaavaa normiblogin kanssa. Jospa tämä nyt jäisi tällaiseksi enkä menisi enää muuttelemaan.
Tuskastuttaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
