40+4.

Edelleenkin yhtenä kappaleena. Ei edes tunnu siltä, että vauva ulos tahtoisi. Onneksi keskiviikkona alkaa selviämään, että milloinka sitä mahdollisesti synnytettäisiin. Mikäli en siis siihen mennessä jakaudu kahdeksi.

Tänään ollut aivan mielettömän kuuma päivä. Monesti oon kerinny miettiä, että onneksi ei tartte enää kahta kuukautta kantaa muksua, sillä tulisin oikeasti hulluksi. En oo tänään syönyt juurikaan mitään, kun ei ole ruoka maistunut, mutta onneksi oon sentään juoda älynnyt. Kuumuus ja syömättömyys on saanu miut voimaan hiukan pahoin, mutta onneksi enää ei oo niin kamalan huono olo. Tällä hetkellä jo pelkkä ruuan ajatteleminen saa miulle huonon olon, vaikka toisaalta pitäisi kyllä kai jotakin syödä.

Toiveikkaana jään odottelemaan, että jospa sitä ensi yönä synnytettäisiin (tosin hiukan epäilen).

40+1 osa 2.

Viime yönä nukuin ehkä kolmisen tuntia. Kahdeksan maissa heräsin, kun appiukko soitti miehelle. Säikähdin ihan mielettömästi, kun puhelin alkoi soida, sillä luulin että mies oli nukkunut pommiin ja soittivat töistä. Miehen lähdettyä töihin kävin itse piakkoin takasi sänkyyn makoilemaan tarkoituksena nukkua vielä hetkisen aikaa. Pyörin aivan mielettömän kauan sängyssä, mutta onneksi jossakin vaiheessa kuitenkin nukahdin. Nukuin pätkissä, mutta sainpahan edes nukutuksi. Yhden maissa sitten heräsin, kun mies soitti ja kyseli vointia.

Soittelin sinne äitipolille, mutta eivät osanneet miule aikaa antaa, kun heillä kuulemma tietokoneet on hiukan jumissa. Lupasivat soittaa takasin vielä tämän päivän aikana, mutta ei vielä ole mitään kuulunu. Mahdan olla kärtyisä ensi viikolla, jos sinne saakka täytyy vielä tätä masua kanniskella.

Päätä särkee aivan mielettömästi. Meinaakohan se ruveta ukkostamaan? Toivottavasti ei.


15:02 Juuri soittivat sieltä äitipolilta. Aika varattuna ensi keskiviikolle (03.06.) klo. 08:50. Ja ulkona alkoi sataa kaatamalla vettä.

40+1.

Laskettuaika tuli ja meni. Eipä tunnu juuri ollenkaan siltä, että vauva tahtoisi tähän maailmaan tulla. Viime viikolla sentään supisteli, mutta ei enää tällä viikolla. Viime viikolla vielä vuoti pienesti valkovuotoa, mutta ei sitäkään enää. Vatsakin on alkanut toimia tässä kuluneella viikolla huomattavasti paremmin kuin aikoihin. Tämä viikko mennyt kovinkin rauhallisissa merkeissä siis. Vatsasta ei ole edes kunnon bailuja myskänyt. Mahtaa asukki kerätä voimia synnytystä varten, joka tapahtuu.. niin milloinka? Kuitenkin pientä liikettä on ollut, joten en ole alkanut huolestua. Tosin, piakkoin alan huolestua omasta terveydentilastani. Pariin viikkoon en ole kunnolla päässyt liikkumaan, kun on sen verran tukalat oltavat olleet, jonka takia pienet kävelylenkit ovat jääneet väliin. Mikäli liikkuminen hankaloituu entisestään niin veritulppariski suurenee suurenemistaan.

En jaksanut sängyssä pyöriskellä, joten päätin nousta sieltä kokonaan pois. Mies tuhisee tyytyväisenä pitäen tiukasti peitostaan kiinni -hiukan oon kateellinen, kun toinen saa nukuttua. Joku (en saa päähäni kuka) puhui tuossa vastikään, että oli synnytyksen aikana vedellyt hirsiä, kun ei saanut moneen viikkoon nukutuksi ennen synnytystä. Mikäli tällanen jatkuu niin miula tulee luultavasti olemaan samanlainen synnytys :D Joko en saa öisin nukutuksi tukalan olon takia tai sitten kun saan unta, niin muutaman tunnin välein on käytävä joko pissalla tai muuten vain jaloittelemassa, kun ei tunnu hyvältä olla kovin kauaa paikallaan. Kroppa puutuu ihan tajuttoman helposti.

Aamulla pitää soittaa äitipolille ja varata aika ensi viikolle. Tarkistavat sisätutkimuksella paikkojen tilanteen ja mikäli alan olla "tarpeeksi kypsä" niin jospa vaikka mahdollisesti käynnistelisivät. Siis MIKÄLI oon yhtenä kappaleena vielä silloin.

39+6 osa 2.

Tuli sitten kaupassa käydessä ostettua noita suolapähkinöitä, mutta kotiin tullessa huomasin ettei miun teekkään niitä mieli. Tällä hetkellä tahtoisin jotakin miedosti makeaa tai kuivattuja hedelmiä. Kaikesta huolimatta nuo suolapähkinät ovat alkaneet pikkuhiljaa huveta kupista... Jos ei muuten niin onpahan niitä nyt sitten varastossa (mikäli en huomaamattani mutustele kaikkia). Mahdan olla turvoksissa huomenna.

Päätä särkee. Voisin mennä katsomaan, että mitäkö telkkarista oikein tulee. Jospa sieltä tulisi jotakin katsomisen arvosta niin voisin linnoittautua sänkyyn.

39+6.

Aamulla oli aika neuvolassa klo. 08:45. Olin ollut hereillä jo hiukan ennen seitsemästä, kun taas mies heräsi varttia ennen lähtöä.

Viikko sitten puntarista kadonnut kilo oli tullut takaisin turvotuksen muodossa. Siispä painoa oli 87,9kg. Verenpaineet olivat hyvät, 116/70 ja hemoglobiini 128. Ihmeen hyvässä lukemassa tuo hemoglobiini vaikken ole kahteen (vai kolmeen?) viikkoon lisärautaa syönyt. Tosin raskausmonivitamiineissa sitä on hiukan, mutta silti. Kohdunpohjan korkeus oli jälleen kasvanut sentillä, 35cm. Pissa oli puhdasta, eli ei mitään ylimääräisiä sokereita. Vauva oli vatsaa kokeiltaessa peppu pystyssä (jälleen kerran).

Uutta neuvola-aikaa ei varattu, mutta sovittiin että soittelen jos jotakin uutta ja ihmeellistä ilmenee. Jos vauva ei synny raskausviikkoon 41 mennessä ja keretään KYSillä käydä niin uutta aikaa neuvolaan varaillaan mikäli KYSin tädit ovat sitä mieltä että seurantaa tarvitaan vielä. Ensimmäinen vauvan neuvola tullaan käymään Vesannolla, kun Rajalaan (miehen kotipaikalle siis) mennään heti sairaalasta suoraan, mutta sitten kun taas kotiudutaan niin varaillaan omalle neuvolatädille aikaa.

Huomenna siis olisi laskettuaika, mutta hiukan epäilen vauvan ulos tulemista siihen mennessä. Oon alkanut mietimään, että tahtookohan se tulla ulos ollenkaan. Nytkin hiukan supistelee, mutta ei kuitenkaan mitenkään kovin kummoisesti. Olisin ihan valmis lähtemään jo synnyttämään, mutta maha-asukki ei tunnu olevan samaa mieltä. Mieskin olisi jo valmis jäämään isyyslomalle, kun ei meinaa malttaa enää töitä tehdä.

Tänään kaupassa käydessä on pakko ostaa suolapähkinöitä! Oon himoinnut niitä jo monta viikkoa, mutta en ole kehdannut ostaa, kun tiedän turpoavani siitä suolamäärästä. Oli tarkoitus eilen jo haalia niitä, mutta mies kävikin yksin kaupassa enkä mie muistanut sanoa miehelle niistä. Maitoonkin on kova himo, kun en ole kohta kahteen viikkoon juonut. Alkaa närästämään niin kovasti, että päätin kokeilla olla hetken ilman, ja närästys onkin pienentynyt jonninverran (omaksi hämmästyksekseni). Neuvolasta tullessa oli pakko käydä Ärrällä hakemassa laktoositonta maitojuomaa, sillä ei kestä enää olla ilman maitoa. Saa nähdä, että tekeekö tuo laktoositon nyt sitten mitään. Eihän tuo täysin samaa ole kuin tavan maito, mutta menee paremman puutteessa etenkin kun on näin kova himo maitoon kuin miula nyt on. Mahdollisesti tölkki on tyhjä jo ennen iltapäiväkolmea.

Mutta nyt mahdan mennä pieneksi hetkeksi pitkäkseni. Jospa tuo supistelukin rauhoittuisi, kun asettuu hetkeksi paikoilleen. (Vaikka toisaalta toivonkin, että supistelut kovenisivat ja synnytys käynnistyisi...) Pakko kuitenkin ensin juoda lasillinen maitoa ja käyttää koira ulkona.