39+6.

Aamulla oli aika neuvolassa klo. 08:45. Olin ollut hereillä jo hiukan ennen seitsemästä, kun taas mies heräsi varttia ennen lähtöä.

Viikko sitten puntarista kadonnut kilo oli tullut takaisin turvotuksen muodossa. Siispä painoa oli 87,9kg. Verenpaineet olivat hyvät, 116/70 ja hemoglobiini 128. Ihmeen hyvässä lukemassa tuo hemoglobiini vaikken ole kahteen (vai kolmeen?) viikkoon lisärautaa syönyt. Tosin raskausmonivitamiineissa sitä on hiukan, mutta silti. Kohdunpohjan korkeus oli jälleen kasvanut sentillä, 35cm. Pissa oli puhdasta, eli ei mitään ylimääräisiä sokereita. Vauva oli vatsaa kokeiltaessa peppu pystyssä (jälleen kerran).

Uutta neuvola-aikaa ei varattu, mutta sovittiin että soittelen jos jotakin uutta ja ihmeellistä ilmenee. Jos vauva ei synny raskausviikkoon 41 mennessä ja keretään KYSillä käydä niin uutta aikaa neuvolaan varaillaan mikäli KYSin tädit ovat sitä mieltä että seurantaa tarvitaan vielä. Ensimmäinen vauvan neuvola tullaan käymään Vesannolla, kun Rajalaan (miehen kotipaikalle siis) mennään heti sairaalasta suoraan, mutta sitten kun taas kotiudutaan niin varaillaan omalle neuvolatädille aikaa.

Huomenna siis olisi laskettuaika, mutta hiukan epäilen vauvan ulos tulemista siihen mennessä. Oon alkanut mietimään, että tahtookohan se tulla ulos ollenkaan. Nytkin hiukan supistelee, mutta ei kuitenkaan mitenkään kovin kummoisesti. Olisin ihan valmis lähtemään jo synnyttämään, mutta maha-asukki ei tunnu olevan samaa mieltä. Mieskin olisi jo valmis jäämään isyyslomalle, kun ei meinaa malttaa enää töitä tehdä.

Tänään kaupassa käydessä on pakko ostaa suolapähkinöitä! Oon himoinnut niitä jo monta viikkoa, mutta en ole kehdannut ostaa, kun tiedän turpoavani siitä suolamäärästä. Oli tarkoitus eilen jo haalia niitä, mutta mies kävikin yksin kaupassa enkä mie muistanut sanoa miehelle niistä. Maitoonkin on kova himo, kun en ole kohta kahteen viikkoon juonut. Alkaa närästämään niin kovasti, että päätin kokeilla olla hetken ilman, ja närästys onkin pienentynyt jonninverran (omaksi hämmästyksekseni). Neuvolasta tullessa oli pakko käydä Ärrällä hakemassa laktoositonta maitojuomaa, sillä ei kestä enää olla ilman maitoa. Saa nähdä, että tekeekö tuo laktoositon nyt sitten mitään. Eihän tuo täysin samaa ole kuin tavan maito, mutta menee paremman puutteessa etenkin kun on näin kova himo maitoon kuin miula nyt on. Mahdollisesti tölkki on tyhjä jo ennen iltapäiväkolmea.

Mutta nyt mahdan mennä pieneksi hetkeksi pitkäkseni. Jospa tuo supistelukin rauhoittuisi, kun asettuu hetkeksi paikoilleen. (Vaikka toisaalta toivonkin, että supistelut kovenisivat ja synnytys käynnistyisi...) Pakko kuitenkin ensin juoda lasillinen maitoa ja käyttää koira ulkona.