"Iskiasoireyhtymällä tarkoitetaan selästä toiseen pakaraan ja jalkaan säteilevää kipua, joka aiheutuu hermojuurien puristustilasta.
Syynä tähän voi olla esimerkiksi tulehdus tai lannerangan välilevyn esiinluiskahdus eli välilevytyrä tai lannekanavan ahtauma. Syynä voi olla myös välilevyn rappeuma, se on erityisesti tyypillinen raskasta fyysistä työtä tekevien keskuudessa. Iskiaksen laukaisijana voi olla esimerkiksi huonot työasennot, kuten jatkuva staattinen jännitys tai lihasrasitus, joka kuormittaa yksipuolisesti selkää ja lihaksia. Myös veto, kylmä ja tärinä voivat laukaista kivun.
Iskiaskipu säteilee lantioon ja alas sääreen tai jalkaterään saakka. Toisinaan iskiaskipua voi esiintyä molemmissa jaloissa. Kivun lisäksi oireena voi olla ihon tunnottomuutta ja jalan lihaksien heikkoutta.
Iskiasvaiva paranee yleensä hyvin, vaikka paraneminen voi noin puolella tapauksista kestää kuukauden ja joskus pitempäänkin."
(Lähde: http://poliklinikka.fi)
Iiihan mielenkiintoista. Tuollainen sitten iski. Oon muutaman päivän ihmetellyt, kun oikeassa jalassa ei ole paljoakaan tuntoa ja siinä on ajoittaista paineen tuntua. Aiemmin ollut samoja vaivoja, mutta en oo osannut yhdistää niitä iskiakseen. Se on kuulemma aika yleistä raskaana olevilla, etenkin loppuvaiheessa. Todella kiva, jos joudun loppuajan kärvistelemään vielä tämänkin kanssa. Mahdan soittaa maanantaina eräälle hierojalle ja kysyä hierooko raskausaikana.
Vähänkö oli ihanaa, kun mies päätti eilen illalla hieroa miuta. Alaselkä ja hartiat saivat hiukan kyytiä. Tosin alaselkää hierottaessa en tuntenut juurikaan mitään, kun oon niin jumissa, mutta kyllä vaikutuksen silti huomasi jälkeenpäin, kun jaloista hävisi paineen tunne. Oli hiukan outoa olla hierottavana, sillä ei miuta oo kukan juuri hieronu nyt raskausaikana. Miestä oon aina silloin tällöin yrittänyt saada hieromaan jumissa ollutta selkää, mutta eipä ole tulosta tuottanut. Hää osaisi hieroa, mutta kädet ei kärsi tehdä sitä kovinkaan kauaa. Olisi ihanaa ja taivaallista näin raskausaikana, jos joku hieroisi joka ilta vähäsen, tai edes pari kertaa viikossa. Illalla mies tuossa lupaili hierovansa uudelleen ja että tänään laitettaisiin lämmin haude tuohon alaselkään, jotta saisi sitä hiukan auki. Sitä odotellessa..
Torstaina kävin sielä MLT-hoitajan luona. Juteltiin aika paljon miun synnytykseen liittyvistä peloista sekä peloista, joita miula on kotiinpaluun suhteen. Ei sillä ettenkö tietäisi pärjääväni pienen lapsen kanssa ja osaavani homman, mutta oma jaksaminen huolestuttaa. Sekä että miten miun ja miehen käy siinä vaiheessa, jos oon kamalan väsynyt ja tiuskin vaan koko ajan. Sekin pelottaa, kun ollaan menossa Rajalaan, kun tuun sairaalasta vauvan kanssa. Jotenkin outoa mennä sinne pyörimään heti.. Tiedän, että saadaan olla sielä rauhassa, mutta ei se silti ole samanlaista kuin jos oltaisiin kotona keskenämme. Onhan se toki helpottavaa, kun ei tartte itse tehdä ruokaa ja tietää avun olevan lähellä, jos jotakin tulee, tai jos tahtoo ottaa pienet päikkärit, mutta.. silti. Jotenkin tuntuu oudolta mennä sinne pyörimään. Etenkin kun luulen, että miusta tulee ainankin aluksi kovin omistushaluinen vauvan suhteen. Hiukan pelottaa itseäänkin miussa asuva leijonaemo, jonka tiedän astuvan esiin viimeistään siinä vaiheessa, jos miusta tuntuu ettei mein anneta yrittää. Tiedän, että tuollaset pelot on hiukan ehkä outoja ja mahdollisesti liioiteltujakin, sillä kuitenkin tiedän miehen vanhempien käyttäytymisen (tai ainakin luulen tietäväni), mutta en voi niille minkään.
Miun MLT-hoitaja jää toukokuun ajaksi kesälomalle, jolta palailee kuun viimeisellä viikolla. Mietittiin, että kannattaakohan mein varata uutta aikaa ennen synnytystä, mutta päätettiin ottaa riskillä. Ajan saa kuitenkin aina peruttua. Uusi aika on nyt sitten varttuna maanantaina 25.05. klo.13:00, elikkä pari päivää ennen laskettua. Saa nähdä, että pääsenkö sinne asti (mitä luultavimmin luulisin pääseväni). Mikäli pääsen niin mahdan olla aika pinkeässä kunnossa siinä vaiheessa.
Oli kyllä oikeesti mukava käydä sielä hoitajan luona juttelemassa. Kyllähän mie voin jutella muuallakin, mutta ei se silti ole sama asia. Kuitenkin hää on koulutettu ja osaa asiansa. Ja miusta on todella positiivista sekin, että hää on toiminut aiemmin terveydenhoitajana. Torstaina kävi selville myöskin, että hää on ollut töissä myöskin Mikkelin sairaalan synnytysosastolla. Eli hää todellakin tietää mistä puhuu.
Tuossa vähän aikaa sitten tuli syötyä puuroa lautasellinen ja nyt tuntuu hiukan siltä, että voisin oksentaa kaiken ulos. Söinköhän kenties hiukan liian nopeasti tjtn? Päätäkin särkee. Mahdan mennä hetkiseksi pitkäkseni.
26. huhtikuuta 2009
23. huhtikuuta 2009
35+1.
Kylläpä aika rientää. Raskausviikkoja 35 ja pian olisi jo laskettuaika. Saa nähdä, että mitenkö paljon sitä tullaan oikein menemään yli sen vai jäädäänkö kenties alle. Yleisesti ottaenhan esikoiset menevät yleensä yli, mutta en sitten tiedä että miten tämän kanssa. Miula on kuitenkin ollut jo melko aikaisessa vaiheessa niin kamalia supisteluja, että voihan se olla että baby päättääkin tulla vaikka jo ensi viikolla (toivottavasti ei ehkä kuitenkaan). Olisihan se toisaalta helpotus, jos päättäisi syntyä hiukan aiemmin, niin ei tarvitsisi olla kamalan pinkeänä, mutta sitten toisaalta taas.. En tiedä. Toisaalta olisi helpompaa, jos tulisi syntyisi vasta raskausviikolla 38 aikaisintaan. Välillä vaan tuntuu jo olevan niin kamalan tukala ja pinkeä olo, että ihan kauhistuttaakin ajatus viimeisillään olosta. Mitenköhän selviän siitä ilman että poksahdan kuin ilmapallo, jossa on liikaa ilmaa?
Tänään aika MLT-hoitajalle klo.13:00. Meneeköhän se taas yhtälailla juoruiluksi kuin viimeeksi? :D Tällä kertaa ei onneksi jännitä niin kamalasti mennä sinne. Voisi jopa ehkä sanoa, että oikeastaan odotan sinne tädin luokse pääsyä. Oli nimittäin viimeeksi aika virkistävää päästä purkamaan sydäntään ja juttelemaan jonkun kanssa synnytyspelosta ym. Se miun hoitaja kun on vielä alunperin tervydenhoitaja ammatiltaan niin tietää mistä puhuu.
Pakko mennä vielä pariksi tunniksi nukkumaan. Päätä alkaa pikkuhiljaa särkeä. Viime yönä nukuin kyllä ihmeen hyvin. Sammahdin jo reippaasti ennen puolta yötä ja nukuin kuin tukki. En edes ollut tajunnut, että missä vaiheessa mies oli nukkumaan käynyt. Ihan kivaa vaihtelua, kun saa joskus nukutuksikin.
Tänään aika MLT-hoitajalle klo.13:00. Meneeköhän se taas yhtälailla juoruiluksi kuin viimeeksi? :D Tällä kertaa ei onneksi jännitä niin kamalasti mennä sinne. Voisi jopa ehkä sanoa, että oikeastaan odotan sinne tädin luokse pääsyä. Oli nimittäin viimeeksi aika virkistävää päästä purkamaan sydäntään ja juttelemaan jonkun kanssa synnytyspelosta ym. Se miun hoitaja kun on vielä alunperin tervydenhoitaja ammatiltaan niin tietää mistä puhuu.
Pakko mennä vielä pariksi tunniksi nukkumaan. Päätä alkaa pikkuhiljaa särkeä. Viime yönä nukuin kyllä ihmeen hyvin. Sammahdin jo reippaasti ennen puolta yötä ja nukuin kuin tukki. En edes ollut tajunnut, että missä vaiheessa mies oli nukkumaan käynyt. Ihan kivaa vaihtelua, kun saa joskus nukutuksikin.
21. huhtikuuta 2009
34+6 osa 2.
Kylläpä tämä mein kone on ärsyttävä. Saa pikkasen jotakin tehtyä niin kone sanoo itsensä irti ja sammahtaa. Pakko se on kai kohta alkaa ostamaan uutta tietokonetta jos ei muu auta.
Lauantaina oli tarkoitus käydä KYSin synnytysvalmennuksessa. Kuopioon ajettiin ja sairaalalla etsiskeltiin auditoriota erään pariskunnan kanssa. Kun paikka vihdoin ja viimein löytyi niin ei siellä kyllä mitään synnytysvalmennusta ollut. Auditorio oli täynnä ei-raskaana-olevia-ihmisiä sekä ihmisiä, joilla oli Sydänliiton vaaleanpunainen paita päällään. Ei siis mitään raskauteen viittaavaakaan. Missään ei ollut ilmoituksia valmennuksesta, oli vain mainoksia jostakin Sydänliiton luennosta tms. Ilmeisesti synnytysvalmennus oli peruttu, mutta eipä me sitä tiedetty. Neuvolassa käydessä tätikin ihmetteli KYSin toimintaa. Joka tapauksessa seuraava synnytysvalmennus on lauantaina 09.05. klo.12-14:00 (tai ainankin sen PITÄISI olla silloin), muttamutta.. Vauvakutsut ovat ssamana päivänä klo.15:00. Voi olla, että vauvakutsujen alkamisajankohtaa siirretään muutamalla tunnilla, jotta kerettäisiin synnytysvalmennuksessa käydä. Ruuatkin pitäisi keritä tehden vielä ennen kutsuja. Tulisi aikamoinen kiiruspäivä, mutta minkäs sille mahtaa. Myöhemmin tässä vielä ihmisille ilmoittelen mikäli vauvakutsut alkavat myöhemmin.
Huomenna tulee 35.raskausviikko. Kamalan nopeasti juoksee aika. Vatsakin kasvaa ja pyöristyy koko ajan. Missäköhän vaiheessa miulla tulee niin tukala olo etten enää jaksa pysyä nahoissani?
Oon saanut luettua tuota Katerina Janouchin kirjaa ihan kiitettävästi. Oon saanut paljon hyödyllisiä pikkuvinkkejä, joista en ole koskaan kuullutkaan. Kuten esim. että sairaalakassiin kannattaa pakata kuivattuja hedelmiä (esim. luumuja, aprikoosia), jotta synnytyksen jälkeen olisi helpompi kakata. Saattaa kuulemma tehdä aika kipeää. Sekä oon ruvennut miettimään mieon ulostuslääkkeen ostamista myöskin kakkaamisen helpottamiseksi. Sairaalassa sitä saattaa saada, mutta olisi valmiina jos kotiutuessa sattuu tarvitsemaan. Että tällaista muunmuassa.
Muutama tunti sitten tuli syötyä MarJan tekemää hedelmäkakkua (voiko sitä sanoa kakuksi?) ja miula on nyt huono olo. Siinä oli nimittäin ihan mehevästi kermaa päällä enkä tietenkään tullut ajatelleeksi, että pitäisi ehkä ottaa rauhallisesti sitä syödessä jottei tule huono olo. Vasta viimoisia lusikallisia mussuttaessa tajusin asian ja siinä vaiheessahan se olikin jo myöhäistä. Nyt on hiukan öllöällöolo.
Lauantaina oli tarkoitus käydä KYSin synnytysvalmennuksessa. Kuopioon ajettiin ja sairaalalla etsiskeltiin auditoriota erään pariskunnan kanssa. Kun paikka vihdoin ja viimein löytyi niin ei siellä kyllä mitään synnytysvalmennusta ollut. Auditorio oli täynnä ei-raskaana-olevia-ihmisiä sekä ihmisiä, joilla oli Sydänliiton vaaleanpunainen paita päällään. Ei siis mitään raskauteen viittaavaakaan. Missään ei ollut ilmoituksia valmennuksesta, oli vain mainoksia jostakin Sydänliiton luennosta tms. Ilmeisesti synnytysvalmennus oli peruttu, mutta eipä me sitä tiedetty. Neuvolassa käydessä tätikin ihmetteli KYSin toimintaa. Joka tapauksessa seuraava synnytysvalmennus on lauantaina 09.05. klo.12-14:00 (tai ainankin sen PITÄISI olla silloin), muttamutta.. Vauvakutsut ovat ssamana päivänä klo.15:00. Voi olla, että vauvakutsujen alkamisajankohtaa siirretään muutamalla tunnilla, jotta kerettäisiin synnytysvalmennuksessa käydä. Ruuatkin pitäisi keritä tehden vielä ennen kutsuja. Tulisi aikamoinen kiiruspäivä, mutta minkäs sille mahtaa. Myöhemmin tässä vielä ihmisille ilmoittelen mikäli vauvakutsut alkavat myöhemmin.
Huomenna tulee 35.raskausviikko. Kamalan nopeasti juoksee aika. Vatsakin kasvaa ja pyöristyy koko ajan. Missäköhän vaiheessa miulla tulee niin tukala olo etten enää jaksa pysyä nahoissani?
Oon saanut luettua tuota Katerina Janouchin kirjaa ihan kiitettävästi. Oon saanut paljon hyödyllisiä pikkuvinkkejä, joista en ole koskaan kuullutkaan. Kuten esim. että sairaalakassiin kannattaa pakata kuivattuja hedelmiä (esim. luumuja, aprikoosia), jotta synnytyksen jälkeen olisi helpompi kakata. Saattaa kuulemma tehdä aika kipeää. Sekä oon ruvennut miettimään mieon ulostuslääkkeen ostamista myöskin kakkaamisen helpottamiseksi. Sairaalassa sitä saattaa saada, mutta olisi valmiina jos kotiutuessa sattuu tarvitsemaan. Että tällaista muunmuassa.
Muutama tunti sitten tuli syötyä MarJan tekemää hedelmäkakkua (voiko sitä sanoa kakuksi?) ja miula on nyt huono olo. Siinä oli nimittäin ihan mehevästi kermaa päällä enkä tietenkään tullut ajatelleeksi, että pitäisi ehkä ottaa rauhallisesti sitä syödessä jottei tule huono olo. Vasta viimoisia lusikallisia mussuttaessa tajusin asian ja siinä vaiheessahan se olikin jo myöhäistä. Nyt on hiukan öllöällöolo.
34+6.
Hiih. Tänään on ollut kiva päivä. Postin mukana tuli nimittäin pari pakettia, Anttilasta ja Bookplussalta.

Anttilasta tulivat tilaamani imetysrintaliivit, jotka ovat ihkaensimmäiseni. Päätin pienen harkinnan jälkeen tilata ensimmäiset postimyynnin kautta, jotta tietäisin mitä lähden kaupasta etsimään. Kaupassa on ihana pyöriä, mutta nykyään se tuntuu jotenkin niin tukalalta, että en jaksaisi pyöriä kaupoissa kuin päätön kana. Joten nyt ainankin tiedän minkä kokoisia imetysliivejä lähden etsimään ja mistä. Anttilasta aion käydä katsastamassa, kunhan rahaa saan kuun viimeinen päivä.
Bookplussalta tulleessa paketissa oli ihanainen vauvakirja, jonka viime viikolla tilasin. Iloiseksi yllätykseksi huomasin sen olevan täysin samanlainen kuin jota katselin Imatran Kirja-Lahja Alexissa. Kirja on Rachael Halen kuvittama ja kuvat ovat aivan ihania. Tykästyin tuohon vauvakirjaan ♥ Sinne mahtuu paaaaaaljon kuvia, joka on positiivista. Odotan jo innolla, että pääsen sitä täyttelemään.





Eilen käytiin Neuvolassa. Mieskin oli mukana vaikka hänellä työt olisivat alkaneet poikkeuksellisesti jo klo. 09:00 (Neuvola-aika oli klo. 08:30). Ei hää onneksi myöhästynyt töistä kuin vartin ja esimiehelle tottakai ilmoitti asiasta ennen Neuvolaan menoa.
Painoa oli tullut lisää kahdessa viikossa puoli kiloa (vähänkö katsoin ihmeissäni sitä puntaria, kun oli tullut lisäpainoa niin vähän) elikkä tämä mamma painaa nyt mukavat 84,5kg. Verenpaineet olivat 118/74 ja hemoglobiini 114. Ei ymmärretä sen tädin kanssa, että kuinka miula voi olla hempparit noin alhaalla. Kuitenkin joka päivä syön rautaa, mutta eipä sillä näytä paljon olevan vaikutusta. Mies on sitä mieltä, että Fragmin vaikuttaisi tuohon hemoglobiiniin, mutta miun (eikä Äidin) mielestä sillä ei sellaista vaikutusta pitäisi olla. Pitää varmaan kokeilla jonkin muun merkkistä rautaa. Inhottaa vaan mennä ja ostaa uutta, kun miula on tällä hetkellä purkki, jossa on 100kpl pillereitä.
Kohdunpohjankorkeudeksi mitattiin 31cm. Hiukan normaalia alakanttiin, mutta rajojen sisällä silti pysytään. Vauvan sydänäänet olivat hyvät ja ihan mukavasti liikuskelikin masussa. Neuvolatäti kysellessä vointia kerroin kuinka inhottavaa on, kun vauva kantapäällä potkiskelee virtsarakkoa (se tuntuu aivan kamalalta!). Seuraava aika on kolmen viikon päästä, maanantaina 11.05. klo.08:30. Mietittiin, että ei ole mitään järkeä ottaa aikaa samalla viikolle KYSin käynnin kanssa, kun kuitenkin siellä mittailevat ja punnitsevat. Kuulemma KYSin käynnin jälkeen alankin sitten käydä Neuvolassa viikoittain. Mielenkiintoista.
Anttilasta tulivat tilaamani imetysrintaliivit, jotka ovat ihkaensimmäiseni. Päätin pienen harkinnan jälkeen tilata ensimmäiset postimyynnin kautta, jotta tietäisin mitä lähden kaupasta etsimään. Kaupassa on ihana pyöriä, mutta nykyään se tuntuu jotenkin niin tukalalta, että en jaksaisi pyöriä kaupoissa kuin päätön kana. Joten nyt ainankin tiedän minkä kokoisia imetysliivejä lähden etsimään ja mistä. Anttilasta aion käydä katsastamassa, kunhan rahaa saan kuun viimeinen päivä.
Bookplussalta tulleessa paketissa oli ihanainen vauvakirja, jonka viime viikolla tilasin. Iloiseksi yllätykseksi huomasin sen olevan täysin samanlainen kuin jota katselin Imatran Kirja-Lahja Alexissa. Kirja on Rachael Halen kuvittama ja kuvat ovat aivan ihania. Tykästyin tuohon vauvakirjaan ♥ Sinne mahtuu paaaaaaljon kuvia, joka on positiivista. Odotan jo innolla, että pääsen sitä täyttelemään.
Eilen käytiin Neuvolassa. Mieskin oli mukana vaikka hänellä työt olisivat alkaneet poikkeuksellisesti jo klo. 09:00 (Neuvola-aika oli klo. 08:30). Ei hää onneksi myöhästynyt töistä kuin vartin ja esimiehelle tottakai ilmoitti asiasta ennen Neuvolaan menoa.
Painoa oli tullut lisää kahdessa viikossa puoli kiloa (vähänkö katsoin ihmeissäni sitä puntaria, kun oli tullut lisäpainoa niin vähän) elikkä tämä mamma painaa nyt mukavat 84,5kg. Verenpaineet olivat 118/74 ja hemoglobiini 114. Ei ymmärretä sen tädin kanssa, että kuinka miula voi olla hempparit noin alhaalla. Kuitenkin joka päivä syön rautaa, mutta eipä sillä näytä paljon olevan vaikutusta. Mies on sitä mieltä, että Fragmin vaikuttaisi tuohon hemoglobiiniin, mutta miun (eikä Äidin) mielestä sillä ei sellaista vaikutusta pitäisi olla. Pitää varmaan kokeilla jonkin muun merkkistä rautaa. Inhottaa vaan mennä ja ostaa uutta, kun miula on tällä hetkellä purkki, jossa on 100kpl pillereitä.
Kohdunpohjankorkeudeksi mitattiin 31cm. Hiukan normaalia alakanttiin, mutta rajojen sisällä silti pysytään. Vauvan sydänäänet olivat hyvät ja ihan mukavasti liikuskelikin masussa. Neuvolatäti kysellessä vointia kerroin kuinka inhottavaa on, kun vauva kantapäällä potkiskelee virtsarakkoa (se tuntuu aivan kamalalta!). Seuraava aika on kolmen viikon päästä, maanantaina 11.05. klo.08:30. Mietittiin, että ei ole mitään järkeä ottaa aikaa samalla viikolle KYSin käynnin kanssa, kun kuitenkin siellä mittailevat ja punnitsevat. Kuulemma KYSin käynnin jälkeen alankin sitten käydä Neuvolassa viikoittain. Mielenkiintoista.
Ultrakuva, rv. 32+0.
17. huhtikuuta 2009
34+2.
Huomenna KYSiin synnytysvalmennukseen. Jännittää. Saa nähdä mitä siitäkin tulee. Itse en varmastikaan pysty istumaan vaadittua kahta tuntia paikallani, sillä varmasti jossakin vaiheessa a) on pakko päästä vessaan tai b) tulee huono olo. Äidin kanssa tänään puhuin tuosta huomisesta valmennuksesta ja hää oli kanssa joskus käynyt sellaisessa. Kuulemma mein Isäukko oli käynyt siellä kuorsaamassa. Nukahtaakohan oma mies sinne? Vähänkö ehkä saatan kivahtaa, jos herra näin tekee :D
Maanantaina aika neuvolaan klo.08:30. Tällä kertaa kyllä mies saa luvan tulla mukaan. Onkohan miula tullut painoa taas lisää miten hurjasti? Toivottavasti hemoglobiini olisi edes suhteellisen hyvä.
Pakko syödä jotakin pientä. Sitten ulos pienelle happihyppelylle.
Maanantaina aika neuvolaan klo.08:30. Tällä kertaa kyllä mies saa luvan tulla mukaan. Onkohan miula tullut painoa taas lisää miten hurjasti? Toivottavasti hemoglobiini olisi edes suhteellisen hyvä.
Pakko syödä jotakin pientä. Sitten ulos pienelle happihyppelylle.
Vauvakirjoja.
Jee! Löysin netin suuresta ja ihmeellisestä maailmasta sen mitä etsinkin, nimittäin vauvakirjan. Muistelin, että kyseisessä kirjassa olisi ollut Anne Geddesin ottamia vauvakuvia, mutta muistelin väärin. Oikea valokuvaaja onkin nimittäin Rachael Hale, joka kuvaa pääasiassa eläimiä. Joka tapauksessa löysin oikean kirjan Bookplussalta ja laitoin tilaukseen. Hintaa kirjalle tuli 20,90e (norm. 25,50e) + postitusmaksut, joka on peräti huikeat 2e. Kirja tulee halvemmaksi kuin jos olisin Imatralta sen ostanut silloin kun sitä katselin ja ihailin.
Kirjan nimi on "Elämäni vauvana" ja siihen mahtuu lapsen viiden vuoden muistot. Imatralla ollessa ihastuin ja rakastuin kyseiseen vauvakirjaan. Kunhan posti tuo sen niin näytän miksi :)

Oli pakko saada jotakin luettavaa ja käsiini osui ystäväni Sannan synttärilahja, nimittäin Katerina Janouchin "Lasten kanssa -Odotusajasta murrosikään". Kyseisen kirjasen sain siis Sannalta viime marraskuussa syntymäpäivälahjaksi. Tähän mennessä olen kirjaa lukenut vähän sieltä sun täältä, mutta nyt päätin aloittaa kirjan lukemisen kannesta kanteen. Saa nähdä mitenkö kauan menee, sillä kirjassa on kuitenkin 738 sivua, joista 108 oon jo kerennyt lukea tämän aamun ja eilisillan aikana.
Kirjan nimi on "Elämäni vauvana" ja siihen mahtuu lapsen viiden vuoden muistot. Imatralla ollessa ihastuin ja rakastuin kyseiseen vauvakirjaan. Kunhan posti tuo sen niin näytän miksi :)
Oli pakko saada jotakin luettavaa ja käsiini osui ystäväni Sannan synttärilahja, nimittäin Katerina Janouchin "Lasten kanssa -Odotusajasta murrosikään". Kyseisen kirjasen sain siis Sannalta viime marraskuussa syntymäpäivälahjaksi. Tähän mennessä olen kirjaa lukenut vähän sieltä sun täältä, mutta nyt päätin aloittaa kirjan lukemisen kannesta kanteen. Saa nähdä mitenkö kauan menee, sillä kirjassa on kuitenkin 738 sivua, joista 108 oon jo kerennyt lukea tämän aamun ja eilisillan aikana.
16. huhtikuuta 2009
34+1 osa 2.
Vähän ennen yhtätoista alkoi supistella sen verran, että vatsa veti löysäksi. Sen jälkeen oksensin ulos kaiken mitä olin aamulla syönyt. Olo helpottui edes hiukan.
Viimeisen kahden viikon aikana on ollut monta kertaa tilanne, jossa oon istunut vessanpöntön vieressä pidättelemässä oksennusta. Tällä kertaa en enää voinut pidätellä sitä. Olo oli kerrassaan aivan kamala. En uskaltanut juoda tai syödä mitään oksentamisen jälkeen. Janotti kamalasti, mutta pelkäsin kaiken tulevan taas ylös. Loppujen lopuksi oli pakko juoda pikkasen vettä ja päätin puolenpäivän jälkeen käydä pitkäkseni.
Kömmin ylös sängystä reilu puolituntia sitten. Olo on hiukan ihmismäisempi. Oli sen verran heikko olo, että oli pakko syödä yksi pieni graham-lihapiirakka. Jääkaappi ammottaa tyhjyttään (kauppaan vasta miehen tultua töistä) eikä siellä paljoa muita vaihtoehtoja ollut. Nyt jännityksellä odotan, että tuleeko ruuat ylös vai onko olo helpottunut.
Tajusin aiemmin sängyssä maatessani, että miksen ole aiemmin tajunnut ostaa apteekista maitohappobakteeritabletteja tms.? Kuitenkin koko raskauden ajan ollut enemmän tai vähemmän huonoa oloa. Vatsa alkaa olla koko ajan enemmän sekaisin. Vähänkin jos supistelee enemmän niin vatsa vetää samantien löysäksi. Nyt jos vielä alan oksennella niin voisi loppuraskauden ajaksi hommata jotakin vatsaa tasoittavaa. Vähän kyllä epäilen niiden toimivuutta tässä tilassa, mutta saahan sitä kokeilla.
Toivottavasti tällaisia päiviä ei tulisi jatkossa kovin montaa. Olo on nimittäin aika heikko.
Viimeisen kahden viikon aikana on ollut monta kertaa tilanne, jossa oon istunut vessanpöntön vieressä pidättelemässä oksennusta. Tällä kertaa en enää voinut pidätellä sitä. Olo oli kerrassaan aivan kamala. En uskaltanut juoda tai syödä mitään oksentamisen jälkeen. Janotti kamalasti, mutta pelkäsin kaiken tulevan taas ylös. Loppujen lopuksi oli pakko juoda pikkasen vettä ja päätin puolenpäivän jälkeen käydä pitkäkseni.
Kömmin ylös sängystä reilu puolituntia sitten. Olo on hiukan ihmismäisempi. Oli sen verran heikko olo, että oli pakko syödä yksi pieni graham-lihapiirakka. Jääkaappi ammottaa tyhjyttään (kauppaan vasta miehen tultua töistä) eikä siellä paljoa muita vaihtoehtoja ollut. Nyt jännityksellä odotan, että tuleeko ruuat ylös vai onko olo helpottunut.
Tajusin aiemmin sängyssä maatessani, että miksen ole aiemmin tajunnut ostaa apteekista maitohappobakteeritabletteja tms.? Kuitenkin koko raskauden ajan ollut enemmän tai vähemmän huonoa oloa. Vatsa alkaa olla koko ajan enemmän sekaisin. Vähänkin jos supistelee enemmän niin vatsa vetää samantien löysäksi. Nyt jos vielä alan oksennella niin voisi loppuraskauden ajaksi hommata jotakin vatsaa tasoittavaa. Vähän kyllä epäilen niiden toimivuutta tässä tilassa, mutta saahan sitä kokeilla.
Toivottavasti tällaisia päiviä ei tulisi jatkossa kovin montaa. Olo on nimittäin aika heikko.
34+1.
Takana huonosti nukuttu yö. Illalla vauva potkiskeli suoraan rakkoon, supisteli ja olisin tahtonut itkeä pelkkää tukalaa oloani. Supistelu ja pinkeä olo jatkuivat läpi yön. Vessassa tuli juostua tasan kahden tunnin välein.
Huono olo. Oksettaa. Ällöttää. Tuskahiki pukkaa. Pitäisi kai syödä jotakin, mutta en tiedä uskallanko, sillä olisin valmis oksentamaan jo nyt.
Vauva on suhteellisen rauhallinen masussa. Nukkuu varmaankin. Silti tuntuu huonolta, sillä vatsa on aivan pinkeänä (jälleen). Tuntuu etten veny enää yhtään mihinkään suuntaan. Milloin vauva lopettaa kasvamisensa? -Tiedän ettei lopeta, mutta tahtoisin silti toivoa niin.
Teki mieli vaihtaa blogin ulkoasua, jälleen. Noudattaa samaa kaavaa normiblogin kanssa. Jospa tämä nyt jäisi tällaiseksi enkä menisi enää muuttelemaan.
Tuskastuttaa.
Huono olo. Oksettaa. Ällöttää. Tuskahiki pukkaa. Pitäisi kai syödä jotakin, mutta en tiedä uskallanko, sillä olisin valmis oksentamaan jo nyt.
Vauva on suhteellisen rauhallinen masussa. Nukkuu varmaankin. Silti tuntuu huonolta, sillä vatsa on aivan pinkeänä (jälleen). Tuntuu etten veny enää yhtään mihinkään suuntaan. Milloin vauva lopettaa kasvamisensa? -Tiedän ettei lopeta, mutta tahtoisin silti toivoa niin.
Teki mieli vaihtaa blogin ulkoasua, jälleen. Noudattaa samaa kaavaa normiblogin kanssa. Jospa tämä nyt jäisi tällaiseksi enkä menisi enää muuttelemaan.
Tuskastuttaa.
15. huhtikuuta 2009
34+0.
Nyt se on sitten päätetty. Vauvakutsut pidetään lauantaina 09.05. klo. 15:00 alkaen. Kamalan kauan pähkäilin, että milloinka ne pitäisi ja nyt sain sitten vihdoin ja viimein päätettyä. Ihmisille on ilmoitettu ja 03.05. mennessä pitää ilmoitella takasin jos on saapumassa. Saa nähdä ketkä kaikki pääsevät paikalle (kuusi ihmistä virallisesti kutsuttu).
Sillä samaisella viikolla tulee raskausviikkoja täyteen 37. Hiukan jännittää, että kuinkakohan pinkeässä kunnossa olen silloin. Tai mitä jos synnytänkin silloin? Hmm.. Paras yrittää pitää vauva sisällä viikolle 38 asti.
Tuossa yksi päivä tajusin kuinka helkutin nopeasti aika on mennyt. Vastahan miula oli raskausviikkoja 20 ja nyt jo 34! Huh-huh. Masu on kasvanut hurjaa vauhtia. Raskausarpiakin on kerennyt tulla jonkun verran vaikken ole edes huomannut että missä vaiheessa ne ovat ilmestyneet ihooni. Pian olisi synnytyskin edessä.
Lauantaina mennään miehen kanssa Kuopioon. KYSillä on synnytysvalmennusta klo. 12-14:00. Jännittää ihan kamalasti automatka sinne ja takaisin. Nykyään autossa istuminen alkaa olla aika tuskaista, etenkin jos täytyy istua hiukankin pidempään tai ajellaan töyssyistä tietä. Tahtoisin toisaalta matkustella ja katsella maisemia auton ikkunasta, mutta ei kamalasti kärsi.
Oon alkanut stressaamaan hirmuisesti ihan pienistä asioista. Pitäisi hommata muutamat imetysliivit, siteitä varastoon, kevättakki olisi ihan kiva.. Rahaa tulee vasta kuun viimeinen päivä ja sinne asti pitäisi vielä kitkuttaa. Heti kun rahaa tulee niin passitan miehen ajamaan Kuopioon ostoksille. Tosin saattaa olla etten jaksa kamalan kauaa kauppoja kierrellä, mutta pakko.
Tänään tuli pienellä lenkillä käytyä koiran kanssa. Ensin oli tarkoitus, että kävelen suurinpiirtein parin kilometrin lenkin, mutta kesken kaiken olikin pakko vaihtaa suunnitelmia. Liikkuessa alkoi supistella ja lenkkiä oli lyhennettävä. Tahtoisin käydä ihan kunnon lenkeillä, muta eipä tuo oikein enään onnistu. Joko alkaa supistella kesken kaiken tai meinaan pissiä housuuni.
Eilen latelin miehelle asioita, joita voin MAHDOLLISESTI ja EHKÄ tehdä synnytyksen jälkeen, ja se lista oli pitkä :D
- syödä suolaista ilman että turpoan
- käydä kunnon lenkillä
- harrastaa samanlaista seksiä kuin ennen
- nukkua vatsallaan ja selällään
- imuroida koko kämpän yhdellä kertaa
- syödä vatsan täyteen kerralla
- juoda yhden siiderin
- istua kauan saunassa
ym.ym.
Tuossa nyt oli muutama esimerkki :D Kaikista noista tulee huono olo. Ja jos mikä miuta ärsyttää niin se etten voi nykyään syödä samalla tavalla kuin ennen. Ei sillä että mikään syöppö olisin, mutta.. :D Vatsaan ei yksinkertaisesti mahdu sitä "normaalia" määrää ruokaa kerralla. Pitää syödä pienenpieniä annoksia ja usein. En edes aina muista syödä niin usein kuin olisi tarpeen, jonka takia miulla tulee huono olo. Ja sitten kun syön niin tulee taas huono olo. Välillä meinaa kyllä oikeasti mennä hermot, kun kaikesta mitä tekeekin tulee huono olo. Jospa se tästä.
Oon ruvennut miettimään, että millaistakohan miun elämä tulee olemaan lapsen syntymän jälkeen. Mitenköhän paljon oon muuttunut? Mahtuukohan samat vaatteet enään päälle kuin ennen raskautta? Tai mitenköhän paljon mein elämä (huomatkaa monikko) tulee muuttumaan. Riidelläänköhän enemmän, kun vauva pitää hereillä öisin? Mihinköhän suuntaan mein suhde menee vauvan myötä? Onkohan seksi samanlaista kuin ennen raskautta? Tuleekohan meistä hyvät vanhemmat? Mietin kaikkea oleellista ja ei-niin-oleellista aina öisin, kun en saa unta.
Tuntuu kuin olisin tässä parin viikon aikana muuttunut kamalasti. Oon kamalan herkkä ja itken päivittäin. Itkuun ei tartte edes mitään syytä, kun se jo tulee. Välillä kun itkulle joku syy on niin se on niin naurettava, että jälkeenpäin on hiukan nolo olo. Hyviä itkun syitä ovat mm.
- kun jauheliha ei ruskistu "sillä oikealla tavalla"
- kun koira pomppaa kuraisilla tasuilla syliin
- kun kissa herättää aamulla kamalan purinan säestämänä
- kun hiuksia ei saa laitettua mitenkään (TAHDON KAMPAAJALLE!)
- kun hampaat eivät ole "tarpeeksi puhtaat"
- kun mies ei ota yöllä kainaloon
- kun kotona ei ole "mitään hyvää syötävää" keskellä yötä
...
Tuota listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään. Miehellä on kyllä välillä kestämistä. Tuleekohan tässä miun herkistymisessä jossakin vaiheessa joku "kiintiö" täyteen vai onkohan tällä ollenkaan minkäänlaisia rajoja?
Ps. Mistäköhän saisin vauvakirjan, jossa on sivuilla valokuvaaja Anne Geddesin ottamia vauvakuvia? Imatralla ollessa näin sellaisen Kirja-Lahja Alexissa, mutta muualla en sitten olekaan enään sellaiseen törmännyt vaikka miten oon yrittänyt etsiskellä. Pitääkö miun lähteä etsimään sitä Kuopiosta? Olisi kyllä helppoa löytää se netistä ja tilata sieltä. Hmph.
Sillä samaisella viikolla tulee raskausviikkoja täyteen 37. Hiukan jännittää, että kuinkakohan pinkeässä kunnossa olen silloin. Tai mitä jos synnytänkin silloin? Hmm.. Paras yrittää pitää vauva sisällä viikolle 38 asti.
Tuossa yksi päivä tajusin kuinka helkutin nopeasti aika on mennyt. Vastahan miula oli raskausviikkoja 20 ja nyt jo 34! Huh-huh. Masu on kasvanut hurjaa vauhtia. Raskausarpiakin on kerennyt tulla jonkun verran vaikken ole edes huomannut että missä vaiheessa ne ovat ilmestyneet ihooni. Pian olisi synnytyskin edessä.
Lauantaina mennään miehen kanssa Kuopioon. KYSillä on synnytysvalmennusta klo. 12-14:00. Jännittää ihan kamalasti automatka sinne ja takaisin. Nykyään autossa istuminen alkaa olla aika tuskaista, etenkin jos täytyy istua hiukankin pidempään tai ajellaan töyssyistä tietä. Tahtoisin toisaalta matkustella ja katsella maisemia auton ikkunasta, mutta ei kamalasti kärsi.
Oon alkanut stressaamaan hirmuisesti ihan pienistä asioista. Pitäisi hommata muutamat imetysliivit, siteitä varastoon, kevättakki olisi ihan kiva.. Rahaa tulee vasta kuun viimeinen päivä ja sinne asti pitäisi vielä kitkuttaa. Heti kun rahaa tulee niin passitan miehen ajamaan Kuopioon ostoksille. Tosin saattaa olla etten jaksa kamalan kauaa kauppoja kierrellä, mutta pakko.
Tänään tuli pienellä lenkillä käytyä koiran kanssa. Ensin oli tarkoitus, että kävelen suurinpiirtein parin kilometrin lenkin, mutta kesken kaiken olikin pakko vaihtaa suunnitelmia. Liikkuessa alkoi supistella ja lenkkiä oli lyhennettävä. Tahtoisin käydä ihan kunnon lenkeillä, muta eipä tuo oikein enään onnistu. Joko alkaa supistella kesken kaiken tai meinaan pissiä housuuni.
Eilen latelin miehelle asioita, joita voin MAHDOLLISESTI ja EHKÄ tehdä synnytyksen jälkeen, ja se lista oli pitkä :D
- syödä suolaista ilman että turpoan
- käydä kunnon lenkillä
- harrastaa samanlaista seksiä kuin ennen
- nukkua vatsallaan ja selällään
- imuroida koko kämpän yhdellä kertaa
- syödä vatsan täyteen kerralla
- juoda yhden siiderin
- istua kauan saunassa
ym.ym.
Tuossa nyt oli muutama esimerkki :D Kaikista noista tulee huono olo. Ja jos mikä miuta ärsyttää niin se etten voi nykyään syödä samalla tavalla kuin ennen. Ei sillä että mikään syöppö olisin, mutta.. :D Vatsaan ei yksinkertaisesti mahdu sitä "normaalia" määrää ruokaa kerralla. Pitää syödä pienenpieniä annoksia ja usein. En edes aina muista syödä niin usein kuin olisi tarpeen, jonka takia miulla tulee huono olo. Ja sitten kun syön niin tulee taas huono olo. Välillä meinaa kyllä oikeasti mennä hermot, kun kaikesta mitä tekeekin tulee huono olo. Jospa se tästä.
Oon ruvennut miettimään, että millaistakohan miun elämä tulee olemaan lapsen syntymän jälkeen. Mitenköhän paljon oon muuttunut? Mahtuukohan samat vaatteet enään päälle kuin ennen raskautta? Tai mitenköhän paljon mein elämä (huomatkaa monikko) tulee muuttumaan. Riidelläänköhän enemmän, kun vauva pitää hereillä öisin? Mihinköhän suuntaan mein suhde menee vauvan myötä? Onkohan seksi samanlaista kuin ennen raskautta? Tuleekohan meistä hyvät vanhemmat? Mietin kaikkea oleellista ja ei-niin-oleellista aina öisin, kun en saa unta.
Tuntuu kuin olisin tässä parin viikon aikana muuttunut kamalasti. Oon kamalan herkkä ja itken päivittäin. Itkuun ei tartte edes mitään syytä, kun se jo tulee. Välillä kun itkulle joku syy on niin se on niin naurettava, että jälkeenpäin on hiukan nolo olo. Hyviä itkun syitä ovat mm.
- kun jauheliha ei ruskistu "sillä oikealla tavalla"
- kun koira pomppaa kuraisilla tasuilla syliin
- kun kissa herättää aamulla kamalan purinan säestämänä
- kun hiuksia ei saa laitettua mitenkään (TAHDON KAMPAAJALLE!)
- kun hampaat eivät ole "tarpeeksi puhtaat"
- kun mies ei ota yöllä kainaloon
- kun kotona ei ole "mitään hyvää syötävää" keskellä yötä
...
Tuota listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään. Miehellä on kyllä välillä kestämistä. Tuleekohan tässä miun herkistymisessä jossakin vaiheessa joku "kiintiö" täyteen vai onkohan tällä ollenkaan minkäänlaisia rajoja?
Ps. Mistäköhän saisin vauvakirjan, jossa on sivuilla valokuvaaja Anne Geddesin ottamia vauvakuvia? Imatralla ollessa näin sellaisen Kirja-Lahja Alexissa, mutta muualla en sitten olekaan enään sellaiseen törmännyt vaikka miten oon yrittänyt etsiskellä. Pitääkö miun lähteä etsimään sitä Kuopiosta? Olisi kyllä helppoa löytää se netistä ja tilata sieltä. Hmph.
11. huhtikuuta 2009
Pääsiäispupuset.

Nooran blogissa on meneillään Pääsiäisarvonta, jossa aivan ihanat palkinnot. Kannattaa siis käydä osallistumassa. Aikaa osallistua on tiistai-iltaan saakka.
6. huhtikuuta 2009
32+5.
Neuvolassa kävin tänään. Aika oli klo.08:30. Miehen piti mennä töihin jo yhdeksäksi, joten hää ei ollut tällä kertaa mukana. Oli kyllä hiukan outoa olla siellä yksin, mutta ihan mukavaa vaihtelua kuitenkin.
Painoa oli tullut kahdessa viikossa lisää huimat 2kg (APUA! Missä ne on?), eli tällä hetkellä tässä 171cm pitkässä ruumissa on 84kg massaa. Tosin tuosta tuoreesta kahdesta kilosta varmaankin yli puolet on turvotusta. Verenpaineet oli 112/69 eli ihan hyvät. Hemoglobiini näytti 113 ja raudan syömistä jatketaan edelleen. Saan syödä sitä kuulemma joka päivä, mutta jos vatsa ei kestä niin sitten joka toinen. Kohdunpohjan korkeus oli 29cm, eli kahdessa viikossa vatsa on kasvanut peräti sentin. Vauvan sydänäänet olivat oikein hyvät. Tosin muksu mahtoi hiukan hermostua, kun neuvolatäti meni ja herätteli sen painelemalla ja tunnustelemalla masua, sillä heti alkoi kamalan ärhäkkä potkiminen ja riehuminen. Ei lapselta puutu ainankaan tempperamenttia :D Seuraava neuvolakäynti onkin taas kahden viikon päästä, eli maanantaina 20.04. ja aika on sama 08:30.
Pitäisi koneelle saada laitettua tuo uusin ultrakuva (joka siis KYSissä otettiin), jotta sen tännekkin saisin näytille.
Painoa oli tullut kahdessa viikossa lisää huimat 2kg (APUA! Missä ne on?), eli tällä hetkellä tässä 171cm pitkässä ruumissa on 84kg massaa. Tosin tuosta tuoreesta kahdesta kilosta varmaankin yli puolet on turvotusta. Verenpaineet oli 112/69 eli ihan hyvät. Hemoglobiini näytti 113 ja raudan syömistä jatketaan edelleen. Saan syödä sitä kuulemma joka päivä, mutta jos vatsa ei kestä niin sitten joka toinen. Kohdunpohjan korkeus oli 29cm, eli kahdessa viikossa vatsa on kasvanut peräti sentin. Vauvan sydänäänet olivat oikein hyvät. Tosin muksu mahtoi hiukan hermostua, kun neuvolatäti meni ja herätteli sen painelemalla ja tunnustelemalla masua, sillä heti alkoi kamalan ärhäkkä potkiminen ja riehuminen. Ei lapselta puutu ainankaan tempperamenttia :D Seuraava neuvolakäynti onkin taas kahden viikon päästä, eli maanantaina 20.04. ja aika on sama 08:30.
Pitäisi koneelle saada laitettua tuo uusin ultrakuva (joka siis KYSissä otettiin), jotta sen tännekkin saisin näytille.
3. huhtikuuta 2009
32+2.
Päivällä tuossa kirjoittelin tänne, mutta tietokoneesta kärähti kiintolevy, jonka takia kirjoittaminen jäi sitten hiukan kesken. Onneksi tämä Bloggeri kuitenkin tallentaa automaattisesti koko ajan kirjoitettua tekstiä.
Tulipa taas nukuttua huonosti yöllä. Vauva piti bileitä, supisteli hiukan ja mies nukkui kamalan leveästi (tai siltä se ainakin tuntui). Sängyssä pyöriessä sain ahaa-elämyksen mennä webiin ja WamliChattiin (lisätietoa siitä täältä), sillä eipä ole sielläkään tullut vähään aikaan käytyä. Välillä nauroin maha kippurassa ihmisten jutuille ja meinasin herättää miehenkin siinä sivussa.
Webin ihmeellisessä maailmassa pyöriessä tuli törmättyä ihmisiin, jotka rupesi heti epäilemään tätä miun raskautta ja sitä kuinka miusta varmasti tulisi jossakin vaiheessa yh-äiti. Rupesin miettimään, että minkä kumman takia alle 22-vuotiaita raskaana olevia aina epäillään? Ennen lapset tehtiin nuorina, mutta nykyään yhteiskunta melkein vaatii perheenperustajien olevan 22-vuotiaita tai vanhempia. Itse tahdon ainankin tehdä lapset nuorina, jotta vanhempana voin nauttia myöskin lapsenlapsista ja mahdollisesti lapsenlapsenlapsistakin. Nuorena jaksaa aivan eri tavalla. Myönnän, että lapsen hankintaa olisi voinut miettiä niin että olisin ensin hankkinut itselleni ammatin ja taloudellinen tilanne olisi parempi, mutta lapset eivät ole taakka, jonka takia asiat lykkääntyisivät tai jäisivät tekemättä.
Monet kyselivät Wamlissa, että mitäs sitten jo kyllästyn äitinä olemiseen? Tai jos isä päättääkin lähteä omille teilleen, kun kyllästyy vaipan vaihtamiseen? -En usko kyllästyväni. Tottakai jokaisella on huonoja päiviä, mutta lapset ovat rikkaus. Tuun perheestä, jossa oon vanhimpana lapsena aina huolehtinut pienemmistä ja tykännyt auttaa äitiä, jos apua on tarvittu. Tykkään lapsista. Kyllä mein äidistäkin näkee, että lapset on tehty nuorina (täyttää tänä vuonna 40v.), sillä hää jaksaa aivan eritavalla touhuta lasten kanssa, kuin jos olisi vanhempi. Ja sitäpaitsi, äiti on aivan eri tavalla samalla aaltopituudella lastensa kanssa, kun oma nuoruus ei ole "valovuosien päässä".
En usko, että tuleva isä kyllästyy vaipan vaihtamiseen. Mies on 4vuotta miuta vanhempi ja nähnyt elämää enemmän kuin normaali samanikäinen. Hää alkaa olla juoksunsa jo juossut eikä baarissa istuminen jaksa kiinnostaa enää samalla tavalla. Autojen rassailu ei vie aikaa, jota monet Wamlissa epäilivät. Miehen edellinen suhde (joka kesti melkein 5v.) oli niin epätasapainoinen, että hää tahtoo jo pikkuhiljaa asettua aloilleen. En usko miehen olevan miun kanssa, jos ei olisi varma mein suhteesta. Kuitenkin monta vuotta jo elämästä tavallaan "heittänyt hukkaan".
Huoh. Kylläpä on tilitystä. Ärsyttää vaan ihmiset, jotka ei usko nuorten äitien pärjäävän. Miulla on kokemusta ja halua oppia uutta. Välillä miehen kanssa vitsaillaankin, että jos joku on sormi keskellä peukaloa niin hän, sillä miula on kuulemma lapsista sen verran kokemusta, että olisin jo voinut yhden lapsen kasvattaa :D Ja hei, täytän vasta marraskuussa 20! Kuulostaako mahdollisesti naurettavalta?
Tulipa taas nukuttua huonosti yöllä. Vauva piti bileitä, supisteli hiukan ja mies nukkui kamalan leveästi (tai siltä se ainakin tuntui). Sängyssä pyöriessä sain ahaa-elämyksen mennä webiin ja WamliChattiin (lisätietoa siitä täältä), sillä eipä ole sielläkään tullut vähään aikaan käytyä. Välillä nauroin maha kippurassa ihmisten jutuille ja meinasin herättää miehenkin siinä sivussa.
Webin ihmeellisessä maailmassa pyöriessä tuli törmättyä ihmisiin, jotka rupesi heti epäilemään tätä miun raskautta ja sitä kuinka miusta varmasti tulisi jossakin vaiheessa yh-äiti. Rupesin miettimään, että minkä kumman takia alle 22-vuotiaita raskaana olevia aina epäillään? Ennen lapset tehtiin nuorina, mutta nykyään yhteiskunta melkein vaatii perheenperustajien olevan 22-vuotiaita tai vanhempia. Itse tahdon ainankin tehdä lapset nuorina, jotta vanhempana voin nauttia myöskin lapsenlapsista ja mahdollisesti lapsenlapsenlapsistakin. Nuorena jaksaa aivan eri tavalla. Myönnän, että lapsen hankintaa olisi voinut miettiä niin että olisin ensin hankkinut itselleni ammatin ja taloudellinen tilanne olisi parempi, mutta lapset eivät ole taakka, jonka takia asiat lykkääntyisivät tai jäisivät tekemättä.
Monet kyselivät Wamlissa, että mitäs sitten jo kyllästyn äitinä olemiseen? Tai jos isä päättääkin lähteä omille teilleen, kun kyllästyy vaipan vaihtamiseen? -En usko kyllästyväni. Tottakai jokaisella on huonoja päiviä, mutta lapset ovat rikkaus. Tuun perheestä, jossa oon vanhimpana lapsena aina huolehtinut pienemmistä ja tykännyt auttaa äitiä, jos apua on tarvittu. Tykkään lapsista. Kyllä mein äidistäkin näkee, että lapset on tehty nuorina (täyttää tänä vuonna 40v.), sillä hää jaksaa aivan eritavalla touhuta lasten kanssa, kuin jos olisi vanhempi. Ja sitäpaitsi, äiti on aivan eri tavalla samalla aaltopituudella lastensa kanssa, kun oma nuoruus ei ole "valovuosien päässä".
En usko, että tuleva isä kyllästyy vaipan vaihtamiseen. Mies on 4vuotta miuta vanhempi ja nähnyt elämää enemmän kuin normaali samanikäinen. Hää alkaa olla juoksunsa jo juossut eikä baarissa istuminen jaksa kiinnostaa enää samalla tavalla. Autojen rassailu ei vie aikaa, jota monet Wamlissa epäilivät. Miehen edellinen suhde (joka kesti melkein 5v.) oli niin epätasapainoinen, että hää tahtoo jo pikkuhiljaa asettua aloilleen. En usko miehen olevan miun kanssa, jos ei olisi varma mein suhteesta. Kuitenkin monta vuotta jo elämästä tavallaan "heittänyt hukkaan".
Huoh. Kylläpä on tilitystä. Ärsyttää vaan ihmiset, jotka ei usko nuorten äitien pärjäävän. Miulla on kokemusta ja halua oppia uutta. Välillä miehen kanssa vitsaillaankin, että jos joku on sormi keskellä peukaloa niin hän, sillä miula on kuulemma lapsista sen verran kokemusta, että olisin jo voinut yhden lapsen kasvattaa :D Ja hei, täytän vasta marraskuussa 20! Kuulostaako mahdollisesti naurettavalta?
2. huhtikuuta 2009
32+1.
Eilen tuli tosiaan käytyä siellä äitipolilla. Tuli siellä puhuttua kätilön kanssa miun huonovointisuudesta ja sain sieltä mukaani verensokerimittarin. Mitenkään varsinaisesti miun ei tartte sokereita seurailemaan, mutta huonoa oloa kun ilmaantuu niin silloin voisi kuulemma aina mittailla. Sen mittarin saa pitää ja onhan tuo kyllä kieltämättä aika kätevä.
Verenpaineet oli 116/68, elikkä aika alhaiset. Ultrassa vauva liikuskeli ahkerasti ja oli kasvanut aivan mielettömästi! Painoarvioksi saivat 1800g. Seuraava aika äitipolille 04.05. klo. 08:00 ja samalla synnytystapa-arviointi.
Meinaan nykyään tulla hulluksi öisin. Tahdon nukkua miehen vieressä, mutta sitten toisaalta taas en pysty. Meillä on 120cm leveä sänky, joka riittää meille aivan mainiosti, mutta tällä hetkellä se ei anna miulle niin paljon nukkumatilaa kuin tahtoisin. Kummallekkin on oikeastaan ihan sopivasti nukkumatilaa, mutta silti öisin ahdistaa kun toinen on siinä niin lähellä. Aiemmin oon nukkunut kaikista parhaiten pienessä sumpussa, mutta nykyään tahtoisin nukkua leveämmin. Valvon öisin tuskastellen ja sängyssä pyörien, ja saan kunnolla unta vasta siinä vaiheessa kun mies nousee sängystä lähteäkseen töihin. Välillä tuntuu toivottomalta. Jospa se tästä kunhan muksu syntyy ja vatsan saa pois tieltä.
Maanantaina neuvolaan. Saa nähdä onko tullut painoa lisää paljonkin.
Verenpaineet oli 116/68, elikkä aika alhaiset. Ultrassa vauva liikuskeli ahkerasti ja oli kasvanut aivan mielettömästi! Painoarvioksi saivat 1800g. Seuraava aika äitipolille 04.05. klo. 08:00 ja samalla synnytystapa-arviointi.
Meinaan nykyään tulla hulluksi öisin. Tahdon nukkua miehen vieressä, mutta sitten toisaalta taas en pysty. Meillä on 120cm leveä sänky, joka riittää meille aivan mainiosti, mutta tällä hetkellä se ei anna miulle niin paljon nukkumatilaa kuin tahtoisin. Kummallekkin on oikeastaan ihan sopivasti nukkumatilaa, mutta silti öisin ahdistaa kun toinen on siinä niin lähellä. Aiemmin oon nukkunut kaikista parhaiten pienessä sumpussa, mutta nykyään tahtoisin nukkua leveämmin. Valvon öisin tuskastellen ja sängyssä pyörien, ja saan kunnolla unta vasta siinä vaiheessa kun mies nousee sängystä lähteäkseen töihin. Välillä tuntuu toivottomalta. Jospa se tästä kunhan muksu syntyy ja vatsan saa pois tieltä.
Maanantaina neuvolaan. Saa nähdä onko tullut painoa lisää paljonkin.
Yökukkuja.
Tuli illalla nukuttua pari tuntia ja nyt ei meinaa väsyttää. Heräsin puolilta öin käydäkseni yöunille. Vähän oon sen jälkeen saanut nukutuksi, mutta lähinnä menny vaan torkkuessa tai sängyssä pyöriessä aika.
Tuossa tunti sitten oli ihan pakko nousta ylös, kun alkoi supistella. Heti kun pikkasen liikkui niin helpotti, onneksi. Jalkeilla ollessa tuli nälkä ja muutama voikkari tulikin tuossa jo syötyä. Jospa kohta taas uni maittaisi.
Tänään (tai tässä vaiheessa pitää varmaan jo sanoa "eilen") tuli käytyä siellä äitipolilla. Vauva oli kasvanut ihan mukavasti ja kaikkien käyrien keskellä mennään. Päivällä lisää aiheesta.
Ps. Oli tylsää ja muokkasin blogin ulkoasua, jälleen kerran.
Tuossa tunti sitten oli ihan pakko nousta ylös, kun alkoi supistella. Heti kun pikkasen liikkui niin helpotti, onneksi. Jalkeilla ollessa tuli nälkä ja muutama voikkari tulikin tuossa jo syötyä. Jospa kohta taas uni maittaisi.
Tänään (tai tässä vaiheessa pitää varmaan jo sanoa "eilen") tuli käytyä siellä äitipolilla. Vauva oli kasvanut ihan mukavasti ja kaikkien käyrien keskellä mennään. Päivällä lisää aiheesta.
Ps. Oli tylsää ja muokkasin blogin ulkoasua, jälleen kerran.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
