Päätin tulla tänne kirjoittamaan, kun ei tässä nyt oikein muutakaan tekemistä ole. Mies tuhisee sängyllä, kissa makoilee tietokoneen näytön päällä ja koira nuokkuu sängyn alla. Hiukan jos on väsynyttä porukkaa. Itse en pysty edes kuvittelemaan nukkumista, sillä aiemmin syöty kukkakaali velloo vatsassa. Ilmeisesti Papunen ei kamalasti tykännyt siitä.
Ensi viikon maanantaina tulee mielenterveyshoitaja lomilta ja laittelee ilmeisesti postissa miule aikaa, vihdoinkin. Pääsee sinne purkamaan kaikki mieltä kaivertavat asiat ja keskustelemaan tuosta miun lääkityksestä sekä sen lopettamisesta.
Ensi viikon perjantaina on sitten perusneuvolakäynti. Saa nähdä, että mitenkö paljon on tullut painoa lisää, sillä vatsa on alkanut taas kasvaa aika hurjaa vauhtia.
Viikon aiheellisen oon päivittänyt jajaja.. En tiedä. Huono olla tässä istuma-asennossa. Pakko päästä vähäksi aikaa makuulle, jospa tuo vatsakin siitä rauhoittuisi.
28. tammikuuta 2009
20. tammikuuta 2009
21+6.
Eipä ole paljoa tässä viimeyönä nukuttu, taaskaan. Eilen nukuin päivällä muutaman tunnin päänsärkyä pois ja nyt se sitten ilmeisesti kostautui yöllä. Tuossa viiden jälkeen aamusella heräsin, kun mies kiehnäsi kyljessä enkä saanu enään sen jälkeen unta vaikka kuinka yritin. Seitsemän jälkeen alkoi Pikkuihme pitää vatsassa sellaista mekkalaa, että ei elämä. Päätti pikkuinen ilmoitella, että olisi ilmeisesti aika syödä jotakin. En ollu edes ajatellu, että miula vois nälkä olla, ennenkuin menin jääkaapille. Noh, pakkohan se oli sitten syödä, jotta maha-asukki rauhottui. Mahtoi nukahtaa kun sai ruokaa, ainankin sen verran hiljaista tuli.
Tässä on nyt sitten suihkussa käyty, koiran kanssa hilluttu, koneella istuttu ja katsottu kun mies pyörii levottomana sängyssä. Mahtaa herra nähdä unia. Ajattelin, että jos tässä kohta puoliin menisin ja tyhjentäisin sekä uudelleen täyttäisin astianpesukoneen. Voisin tehdä miehelle herkkumunakasta aamiaiseksi. Kunhan vaatteet saan päälle ja miehen sängystä ylös suihkuun niin voisi pikkuhiljaa alkaa mennä koiran kanssa ulos hillumaan siksi aikaa ennenkuin kylälle lähdetään. Pitää nimittäin käydä lemmikkieläinliikkeessä ostamassa hiiruille ruokaa.
Soitin muuten hammaslääkäriin. Sain tarkastusajan maaliskuulle, 05.03. klo. 12:15. Ja huomenna on neuvolalääkärille aika. Pitää muistaa maiita jatkuvasta pahoinvoinnista ja jos voisin saada jotakin matkapahoinvointiin. Olisi nimittäin ihan kiva mennä ja matkata vielä kun pystyy ja kykenee, mutta sitten taas toisaalta ei viitsisi, kun tietää jo etukäteen, että vartin istumisen jälkeen tulee kamala olo.
Ps. Päivitin Viikon aiheellisen.
Tässä on nyt sitten suihkussa käyty, koiran kanssa hilluttu, koneella istuttu ja katsottu kun mies pyörii levottomana sängyssä. Mahtaa herra nähdä unia. Ajattelin, että jos tässä kohta puoliin menisin ja tyhjentäisin sekä uudelleen täyttäisin astianpesukoneen. Voisin tehdä miehelle herkkumunakasta aamiaiseksi. Kunhan vaatteet saan päälle ja miehen sängystä ylös suihkuun niin voisi pikkuhiljaa alkaa mennä koiran kanssa ulos hillumaan siksi aikaa ennenkuin kylälle lähdetään. Pitää nimittäin käydä lemmikkieläinliikkeessä ostamassa hiiruille ruokaa.
Soitin muuten hammaslääkäriin. Sain tarkastusajan maaliskuulle, 05.03. klo. 12:15. Ja huomenna on neuvolalääkärille aika. Pitää muistaa maiita jatkuvasta pahoinvoinnista ja jos voisin saada jotakin matkapahoinvointiin. Olisi nimittäin ihan kiva mennä ja matkata vielä kun pystyy ja kykenee, mutta sitten taas toisaalta ei viitsisi, kun tietää jo etukäteen, että vartin istumisen jälkeen tulee kamala olo.
Ps. Päivitin Viikon aiheellisen.
18. tammikuuta 2009
21+4.
Ihan mielenkiintoinen päivä ollut. Tuossa aamupäivällä käytiin viikonloppua meillä viettänyt ystävä, Sanna nimeltään, viemässä juna-asemalle, jonka jälkeen mein oli tarkoitus lähteä käymän Kuopiossa, mutta tultiinkin sitten kotio. Aloin nimittäin potea (jälleen kerran) sellasta pahoinvointia ettei oo tosikaan. Olis tehny mieli itkeä ja kiljua, mutta en vaan yksinkertaisesti jaksanu. Alan olemaan pikkuhiljaa ihan kypsä tähän raskauden aikaiseen pahoinvointiin ja siihen, että se tuntuu vaan jälleen pahenevan. Onneksi ei oo enää kuin muutama kuukausi jäljellä, jonka jälkeen voin ehkä hetkeksi huokaista helpotuksesta ennenkuin yösyötöt alkaa ottamaan veronsa.
Tällä viikolla en oo paljolti öisin nukkunu. Joko on muksu pyöriny ja potkinu sillain masussa ettei yksinkertaisesti oo pystyny nukkumaan, tai sitten en vaan oo yksinkertasesti saanu unta. Viime yö meni siinä taas, että Pikkuihme möyri vatsassa ja piti ilmeisesti nyrkkeilyharjotuksia. Välillä taisin torkahtaa, mutta suurinpiirtein tunnin välein havahduin siihen, että vatsassa jysähti. Miehenkään kainaloon ei voinut ryömiä, sillä hää päätti siinä kahden aikaan, että valvoo koko yön, jotta saa yövuororytmin käännettyä pois.
Yhteenveto viimeisestä vuorokaudesta: Yö meni torkahdellessa ja vauvan riehuessa masussa. Koko päivän sitten taas oon maannut sängyssä potemassa huonoa oloa enkä oo sen takia saanu mitään aikaiseksi. Ja jälleen päänsärky tekee tuloaan.
Tällä viikolla en oo paljolti öisin nukkunu. Joko on muksu pyöriny ja potkinu sillain masussa ettei yksinkertaisesti oo pystyny nukkumaan, tai sitten en vaan oo yksinkertasesti saanu unta. Viime yö meni siinä taas, että Pikkuihme möyri vatsassa ja piti ilmeisesti nyrkkeilyharjotuksia. Välillä taisin torkahtaa, mutta suurinpiirtein tunnin välein havahduin siihen, että vatsassa jysähti. Miehenkään kainaloon ei voinut ryömiä, sillä hää päätti siinä kahden aikaan, että valvoo koko yön, jotta saa yövuororytmin käännettyä pois.
Yhteenveto viimeisestä vuorokaudesta: Yö meni torkahdellessa ja vauvan riehuessa masussa. Koko päivän sitten taas oon maannut sängyssä potemassa huonoa oloa enkä oo sen takia saanu mitään aikaiseksi. Ja jälleen päänsärky tekee tuloaan.
14. tammikuuta 2009
Huomiohuomio.
Päätin tännekkin tehdä saman muutoksen kuin tuohon toiseenkin blogiini, elikkästä... Blogin alalaitaan laitan "Viikon aiheellisen", jossa on mahdollisesti joko jonkunsortin sarja- tai valokuva, joka vaihtuu joka viikko. Pyrin päivittämään "Viikon aiheellisen" aina keskiviikkoon mennessä, kirjoitinpa blogin tekstiosioon mitään tai en. Elikkä tämä tulee siis vaihtumaan aina ma-ke välillä, ja kirjoittelen että mikä viikko on menossa, jotta kaikki tietävät onko se jo vaihdettu kyseisen viikon osalta.
Nyt jos malttaisin nukkumaan mennä eikä tulisi enään uusia visioita. Tosin nukkumisesta ei varmaankaan tule mitään, sillä Papunen potkiskelee taas ihan kiitettävästi.
Nyt jos malttaisin nukkumaan mennä eikä tulisi enään uusia visioita. Tosin nukkumisesta ei varmaankaan tule mitään, sillä Papunen potkiskelee taas ihan kiitettävästi.
21+0
Kylläpä siitä on jo pitkä aika, kun oon viimeeksi käynyt päivittelemässä tätäkin blogia. Aika vaan tuntuu juoksevan niin kamalan nopeasti.

Oon kerinny tässä välissä käydä KYSissä rakenneultrassa sekä neuvolassa. Viikon päästä keskiviikkona (21.01.) on sitten aika neuvolalääkärille, jossa ottavat jonkun bakteerinäytteen ja katsovat kohdunsuun, koska miula on ollu välillä ihan ihmeellisiä supisteluja. KYSin rakenneultraa jännitin aivan sikana, mutta onneksi kaikki olivat ok. Vauvan selkärangan välilevyissä olisi voinut olla jotakin häikkää, koska alkuraskaudesta miula oli sellanen mielialalääkitys päällä, jota en olisi saanu syödä edes siinä vaiheessa kun vauvaa yritettiin. Eipä kukaan ollut miule sitten kertonu tällasesta vaikka kaikki miun lääkärit ja hoitajat tiesivät, että ollaan ilman ehkäsyä. Vähänkö miula meinasi palaa ihan kunnolla päreet, kun kuulin tällasesta asiasta, jota kaikki piti itsestään selvänä asiana. Lääkkeen tuoteselostuksissa tai missään ei sanottu kyseisestä asiasta, lääkärit olivat vaan kuulemma "unohtaneet mainita" asiasta. Mahtavaa. Sikiössä jos olisikin ollut jotakin epätavallista kyseisestä lääkityksestä johtuen niin vähänkö olisin laittanu mellakan pystyyn ja haastanu kaikki oikeuteen. Muutama ihminen olisi kuulemma miun puolesta käynyt jopa mätkimässä näitä kyseessä olevia ihmisiä. Lohdullista. Mutta onneksi kaikki on nyt kuitenkin selvinny. Tästä syystä kuitenkin sikiötä seurataan koko raskauden ajan ettei vaan mitään jää huomaamatta vahingossakaan.
Ja oonhan mie muutenkin aika tiukassa seurannassa, sillä miulahan on synnynnäinen geenivirhe nimeltä APC-resistenssi. Tää tarkottaa si suomeksi sanottuna sitä, että miula on normaalia ihmistä korkempi veritulppariski. Mein äidillä on ollut kaiken kaikkiaan 3 veritulppaa kuuden raskauden aikana, joka taas vaikuttaa miuhn sillä tavalla että miula on sitäkin korkeempi alttius veritulpalle. Raskausviikolla 28 miula on aika KYSiin, jossa miut ohjeistetaan Fragmin -lääkitykseen ja alan sillä piikittämään itteeni kerran päivässä veritulppien ennataehkäisyksi. Tätä piikittämistä joudun jatkamaan koko loppuraskauden ajan sekä 6 viikkoa synnyttämisen jälkeen. Ehkä joku on joskus ajallut, että miula on täydellinen elämä, ko en sairasta mitään jnejne., mutta kyllä miustakin jotain sentään löytyy.
Huomisaamuna (tai siis tänään) pitää soittaa hammashoitolaan ja varata sieltä tarkastusaika, joka on miule (sekä lapsen isälle) kuulemma maksuton. En ookkaanyn tarkastuttamassa purukalustoani.. ööh.. 3 vuoteen. Tai tänävuonna tulee itseasiassa 4vuotta täyteen tuossa jossaki vaiheessa keväällä. Pitää soittaa myös tuonne mielenterveyspolille, koska eivät ole sieltä soitelleet vaikka viimeeksi soittopyynnön heille jätin, joka siis tapahtui marraskuussa. Täällä Suonenjoella on ilmeisen hidasta ja outoa terveyspalvelua. Tahtoisin kuitenkin saada ajan sinne heille, sillä kaipaan oikeesti ammatillista keskusteluseuraa. Alan tulla pikkuhiljaa hulluksi pääni kanssa. Ja pitäisi päättää, et millonko lopetetaan tuo miun tän hetkinen lääkitys. Kuitenki se on lopetettava hiukan ennen muksun syntymää enkä voi sitä alottaa uudestaan niin kauan kuin imetän. Millaistakohan siitäkin mahtaa tulla? Kuitenkin tätä kyseessäolevaa lääkettä oon syönyt jo useamman vuoden, vaikkakin välillä on taukoa ollut, ja se tasoittaa miun mielialaa tarkotuksenmukaisesti.
Joululahjaksi saatiin Imatralta digikamera, jolla ensimmäinen ja virallinen masukuva on jo tullut otettua. Pitää ruveta ottamaan säännöllisesti niin näkee itsekin muutokset, kuitenkaan peilistä niitä ei niin samalla tavalla näe kuin kuvasta. Miehen puhelimessa on miun mielestä parikin masukuvaa otettuna jo aiemmin, mutta hää meni ja hajotti puhelimensa kaatamalla sen päälle vettä (Mahtavaa!). En sitten tiedä, että millonko hää aikoo sitä korjailla, jos aikoo (tosin parempi olisi, sillä kuitenkin ihan JULMETUN KALLIS puhelin), ja millon ja miten siitä saa sitten ne kuva ulos tänne koneelle. Mutta pointti oli jokatapauksessa se, että laitan tähän loppuun sen masukuvan, joka tuolla uudella kameralla on otettu.
RV. 19+6.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
