Raskausviikkoja kertyy, vatsa kasvaa, paino nousee ja vauva liikkuu koko ajan vaan enemmän. Turvotusta, pahenevaa matkapahoinvointia sekä kamalia selkäsärkyjä. Raskauden pikkuvikoja (miehen sanoin; "Kuuluvat taudin kuvaan"), mutta silti oon huomannut välillä toivovani että pääsisin jo synnyttämään.
Tästä pääseekin aiheeseen, josta miun on pitänyt tänne kirjoittaa, nimittäin synnytyspelosta. Pelkään ihan tajuttomasti synnyttämistä. Miehän en ole ikinä synnyttänyt, mutta silti miulla on omat mielikuvani tapahtumasta. Verta, hikoilevia lääkäreitä, mies ilokaasunaamari kasvoilla, hoitajat hokemassa "ponnista, ponnista", kamala kipu alapäässä... Ei mitenkään kovin hehkeä mielikuva synnyttämisestä :D Oon jo miettinyt valmiiksi, että tahdon kaikki mahdolliset kipulääkkeet, piikit sekä pillerit, sekä vielä kaikki mahdolliset kaasut päälle. Kerran miehen kanssa aiheesta puhuttiin ja hää totesi, että ehkä miun pitäisi siinä vaiheessa tietää mitä teen eikä että oon vaan aineissa ja hihittelen itsekseni. Mahtaa synnyttämisestä tulla mielenkiintoinen kokemus.
Selkäsäryt senkuin vain pahenevat koko ajan. Välillä kaikki on ihan kunnossa, mutta yhtäkkiä saattaa kuulua pienenpieni napsahdus ja tuntuu että jalat lähtee alta. Siis aivan yhtäkkiä, vaikka olisin tekemässä jotakin ihan normaalia enkä edes mitään kovin ihmeellistä liikettä.
Öisin en saa kunnolla nukuttua, kun en löydä sopivaa asentoa, jossa olisi hyvä miulla, vatsalla, selällä ja mieskin olisi vielä otettava huomioon, sillä sängyssä on vaan rajallinen määrä tilaa molemmille. Viime yönä en nukkunut paljoakaan (jälleen), sillä selkäsärky oli niin paha että säteili aivan kamalasti polveen. Tuntui siltä kuin olisi ollut polvessa jonkinlainen rasitusvamma.
Tiistai-Keskiviikko -välisenä yönä olin KYSissä yötä. Epäilivät veritulppaa, mutta onneksi ei löytynyt mitään. Lisää aiheesta löytyy normiblogista ja suora linkki merkintään
tässä.
Nyt on pakko mennä syömään, sillä pikkuhiljaa alkaa olo olla sellainen että pian jos en syö niin tulee huono olo. Huonovointisuutta on muutenkin alkanut olemaan taas enemmän. Yhdessä vaiheessa se sentään hiukan tasoittui alkuraskaudesta, mutta nyt on alkanut palaamaan. Mielenkiintoista, kun jos en syö niin tulee paha olo, mutta jos syön niin silloinkin tulee paha olo. Onneksi enää hajuja en ota niin voimakkaana ärsykkeenä vaikka niitäkin päiviä on, kun en voi haistaa esim. vastakeitettyä kahvia.