39+4.

Puolitoista tuntia sitten heräsin vessaan, jonka jälkeen yritin epätoivoisesti saada unta, mutta turhaan. Alaselkä on aivan turtana ja muutenkin kroppa on aivan jumissa. Päätin siis nousta sängystä ja tehdä itselleni muutaman voikkarin.

Tänään pitäisi saada jotakin aikaiseksi, sillä kämppä alkaa olla siivouksen tarpeessa. Koko viikon oon tahtonut tarttua imurin varteen ja siivota hullun lailla, mutta mies on ehtinyt väliin. Nykyään hillittömät siivouspuuskat (joista "kärsin" usein!) ei oikein tunnu itsestäkään kovin terveellisiltä, sillä se vauhti, jolla siivoan on aivan mieletön. Siihen sitten vielä lisäksi se, että teen miljoonaakahta asiaa kerralla sekä että tiuskin miehelle, kun tämä yrittää hiukan hillitä miuta. Eikä miun olokaan ole kovin kehuttava näiden siivouspuuskien jälkeen, sillä aiheuttavat supistelua, heikotusta ja yleisesti huonoa oloa. Tällä viikolla oon sentään saanut hiukan hillittyä itseäni, mutta tänään on kyllä aivan pakko tehdä jotakin. Jospa saisin miehenkin inspiroitua siivouksesta tai sitten yksinkertaisesti käsken hänet imurin varteen.

Miusta on todella outoa, kun mies tarjoaa apuaan arkiaskareissa. Ei sillä ettenkö pitäisi siitä tai arvostaisi apua, mutta jotenkin.. Kun ei ole tottunut siihen. Ja yleisesti ottaen en malta pyytää apua ajoissa ennenkuin miulla on jo huono olo. Nykyään mies onneksi näkee (ja kuulee puhinasta), että milloinka apu ei olisi pahitteeksi vaikken itse ymmärrä sitä pyytää. Mies on alkanut tässä parin viimeisen kuukauden aikana hokea, että miun pitää rohkeasti käskyttää häntä jos siltä tuntuu, mutta miusta se on helpommin sanottu kuin tehty. Jotenkin en vain osaa käskyttää ja pyytää apua silloin kun sitä tarvitsen. Sitten kun huonovointisuus on jo päällä ja voimat alkaa olla finaalissa niin karjun kyllä miehelle, kun tämä katselee telkkaria ja itseä alkaa ärsyttämään se. Pitäisi opetella pyytämään apua ajoissa. Mies jaksaa ihmetellä, kun en ole vielä näidenkään kuukausien aikana sitä oppinut. Kuitenkin hää ihan mielellään miuta auttaa.

Olo alkaa olla kyllä nyt sellainen, että pakko kai se olisi viel mennä hetkeksi pitkälleen. Rupeaa nimittäin pikkuhiljaa särkeä päätä ja olla todella vastenmielinen olo. Kroppakin alkaa pikkuhiljaa tuntua paljon väsyneemmältä. Jospa siis kömpisin vessan kautta takaisin sänkyyn ennenkuin olo muuttuu täysin sietämättömäksi.