Oon kerinny tässä välissä käydä KYSissä rakenneultrassa sekä neuvolassa. Viikon päästä keskiviikkona (21.01.) on sitten aika neuvolalääkärille, jossa ottavat jonkun bakteerinäytteen ja katsovat kohdunsuun, koska miula on ollu välillä ihan ihmeellisiä supisteluja. KYSin rakenneultraa jännitin aivan sikana, mutta onneksi kaikki olivat ok. Vauvan selkärangan välilevyissä olisi voinut olla jotakin häikkää, koska alkuraskaudesta miula oli sellanen mielialalääkitys päällä, jota en olisi saanu syödä edes siinä vaiheessa kun vauvaa yritettiin. Eipä kukaan ollut miule sitten kertonu tällasesta vaikka kaikki miun lääkärit ja hoitajat tiesivät, että ollaan ilman ehkäsyä. Vähänkö miula meinasi palaa ihan kunnolla päreet, kun kuulin tällasesta asiasta, jota kaikki piti itsestään selvänä asiana. Lääkkeen tuoteselostuksissa tai missään ei sanottu kyseisestä asiasta, lääkärit olivat vaan kuulemma "unohtaneet mainita" asiasta. Mahtavaa. Sikiössä jos olisikin ollut jotakin epätavallista kyseisestä lääkityksestä johtuen niin vähänkö olisin laittanu mellakan pystyyn ja haastanu kaikki oikeuteen. Muutama ihminen olisi kuulemma miun puolesta käynyt jopa mätkimässä näitä kyseessä olevia ihmisiä. Lohdullista. Mutta onneksi kaikki on nyt kuitenkin selvinny. Tästä syystä kuitenkin sikiötä seurataan koko raskauden ajan ettei vaan mitään jää huomaamatta vahingossakaan.
Ja oonhan mie muutenkin aika tiukassa seurannassa, sillä miulahan on synnynnäinen geenivirhe nimeltä APC-resistenssi. Tää tarkottaa si suomeksi sanottuna sitä, että miula on normaalia ihmistä korkempi veritulppariski. Mein äidillä on ollut kaiken kaikkiaan 3 veritulppaa kuuden raskauden aikana, joka taas vaikuttaa miuhn sillä tavalla että miula on sitäkin korkeempi alttius veritulpalle. Raskausviikolla 28 miula on aika KYSiin, jossa miut ohjeistetaan Fragmin -lääkitykseen ja alan sillä piikittämään itteeni kerran päivässä veritulppien ennataehkäisyksi. Tätä piikittämistä joudun jatkamaan koko loppuraskauden ajan sekä 6 viikkoa synnyttämisen jälkeen. Ehkä joku on joskus ajallut, että miula on täydellinen elämä, ko en sairasta mitään jnejne., mutta kyllä miustakin jotain sentään löytyy.
Huomisaamuna (tai siis tänään) pitää soittaa hammashoitolaan ja varata sieltä tarkastusaika, joka on miule (sekä lapsen isälle) kuulemma maksuton. En ookkaanyn tarkastuttamassa purukalustoani.. ööh.. 3 vuoteen. Tai tänävuonna tulee itseasiassa 4vuotta täyteen tuossa jossaki vaiheessa keväällä. Pitää soittaa myös tuonne mielenterveyspolille, koska eivät ole sieltä soitelleet vaikka viimeeksi soittopyynnön heille jätin, joka siis tapahtui marraskuussa. Täällä Suonenjoella on ilmeisen hidasta ja outoa terveyspalvelua. Tahtoisin kuitenkin saada ajan sinne heille, sillä kaipaan oikeesti ammatillista keskusteluseuraa. Alan tulla pikkuhiljaa hulluksi pääni kanssa. Ja pitäisi päättää, et millonko lopetetaan tuo miun tän hetkinen lääkitys. Kuitenki se on lopetettava hiukan ennen muksun syntymää enkä voi sitä alottaa uudestaan niin kauan kuin imetän. Millaistakohan siitäkin mahtaa tulla? Kuitenkin tätä kyseessäolevaa lääkettä oon syönyt jo useamman vuoden, vaikkakin välillä on taukoa ollut, ja se tasoittaa miun mielialaa tarkotuksenmukaisesti.
Joululahjaksi saatiin Imatralta digikamera, jolla ensimmäinen ja virallinen masukuva on jo tullut otettua. Pitää ruveta ottamaan säännöllisesti niin näkee itsekin muutokset, kuitenkaan peilistä niitä ei niin samalla tavalla näe kuin kuvasta. Miehen puhelimessa on miun mielestä parikin masukuvaa otettuna jo aiemmin, mutta hää meni ja hajotti puhelimensa kaatamalla sen päälle vettä (Mahtavaa!). En sitten tiedä, että millonko hää aikoo sitä korjailla, jos aikoo (tosin parempi olisi, sillä kuitenkin ihan JULMETUN KALLIS puhelin), ja millon ja miten siitä saa sitten ne kuva ulos tänne koneelle. Mutta pointti oli jokatapauksessa se, että laitan tähän loppuun sen masukuvan, joka tuolla uudella kameralla on otettu.
RV. 19+6.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti