"Raskaus tarkoittaa aikaa, jolloin nainen kantaa sisällään hedelmöittynyttä munasolua, josta kehittyy alkio ja myöhemmin sikiö. Ihmisillä raskaus kestää noin 9 kuukautta ja päättyy synnytykseen."

21. toukokuuta 2009

39+1.

Vajaa viikko laskettuunaikaan. "Missäköhän vaiheessa muksu päättää syntyä maailmaan?" -Tätä samaista kysymystä miettii varmasti moni lähipiirissä oleva. Eilen oli illasta taas sellainen olo, että toivoin synnytyksen käynnistyvän. Miehen sisko sekä serkun tyttö olivat meillä yökylässä, ja eivät varmasti saaneet yöllä nukutuksi kun miettivät missä vaiheessa me lähdetään ajamaan Kuopioon. Tilanne kuitenkin rauhoittui ja sain yöllä jopa nukutuksi, vaikka sitä hiukan epäilin.

Supistukset rupeaa käymään koko ajan kovemmiksi ja olokin on sen mukainen. Illalla, kun alkoi huono olo tulemaan, niin kerkesin jo uneksimaan kuinka synnyttäisin muksun tähän maailmaan ja pääsisin eroon pinkeästä olostani. Uneksin turhaan. Olo on oikeasti välillä niin kamalan tuskainen etten enää oikein osaa edes kunnolla pelätä sitä synnytystä. Pieni kipu siitä, että saan muksun ulos sisältäni ja syliini on alkanut tuntua melko pieneltä. Hermostuttaa vain, kun ei tiedä yhtään että milloinka synnytys alkaa. Se voi alkaa ihan milloin vain, ajasta ja tilanteesta riippumatta. Ja tottakai "Uusi Elämä" päättää syntyä juuri silloin kun sitä kaikista vähiten odottaa.

Kaikki hommat oon saanu onneksi tehtyä, joten ei tarvitse sillain mistään stressata. Vauvan vaatteet on lanottu ja järjestelty koon mukaan. Äitiyspakkauksellinen vaatteita ja muita tarvikkeita odottaa menoa Rajalaan, sekä oon pakannut itselleni vaatteita sinne vietäväksi pärjätäkseni muutaman päivän kotiutumisen jälkeen ennenkuin kotosalta tullaan hakemaan lisää vaatteita. Sairaalakassi on pakattu, samaten kotiutumiskassi. Vauvan turvakaukalo autoon on kaivettu varastosta valmiiksi. Kaikki on nyt sillain valmista, että voin lähteä hyvin mielin sairaalaan. Tosin edelleenkin hiukan huolettaa jättää koko talo yksin miehen käsiin, mutta tässä vaiheessa ei ole muuta vaihtoehtoa. Huoh.

Tiistaina oli aika neuvolassa. Paino oli tippunut kilolla (JIPPII!), tosin oon kyllä viikon aikana juossutkin vessassa yhtenään, joten ihan positiivista että se näkyy puntarissa. Verenpaineet 118/73, eli aika normaalitasoa. Hemoglobiinia ei tällä kertaa mitattu, kun se vasta viikko sitten mitattiin eikä kuitenkaan pysty kovinkaan radikaalisti viikossa muuttumaan. Kohdunpohjan korkeus oli 34cm, kun viikko sitten se oli 33cm. Ihan kivasti vatsa siis pyöristynyt. Neuvolatäti katseli miun mahaa ja totesi, että on ihan kivasti alkanut laskeutua. Uusi neuvola-aika ensi viikon tiistaina (26.05.) klo. 08:45. Arvuuteltiin, että oonkohan mahdollisesti siihen mennessä jo synnyttänyt, mutta mitä todennäköisemmin en. Toivon silti, että jos nyt viikonlopun aikana vaikka pääsisin sairaalaan. Saa nähdä.

14. toukokuuta 2009

38+1.

Eipä sitten tarvinnut synnyttämään lähteäkkään. Tilanne nimittäin rauhoittui huimasti ja sain jopa nukutuksikin ihmeen hyvin. Tää päivä menny muutenkin aika rauhallisissa merkeissä, jos pientä heikotusta ei oteta huomioon. Tosin miehen kotiuduttua töistä vauva aloitti hirmuisen metakan masussa ja supistelut alko jälleen. Tästä voimme siis päätellä, että supistelut on miehen syytä :D

Eilen illalla pakkasin ihan paniikissa sairaalakassinkin jo loppuun. Enää sieltä puuttuu muutama hassu pikkutavara, jotka on helppo heittää sinne ennen lähtöä (kuten hiusharja ja shampoo). En oo vieläkään osannut päättää, että pitäisikö pakata sinne kassiin miehelle vähän jotakin evästä. Lähtö jos tulee keskellä yötä niin ei sairaalassa ole kanttiinit ym. auki, jotenka omat eväät olisi kyllä tarpeen. En vaan tiedä, että mitä evästä isolle miehelle voi pakata. Pillimehua ja jotakin keksejä? Tuo mies kun tuppaa olemaan kaikelle allerginen niin se rajoittaa hiukan eväsvalikoimaa. Vinkkejä?

Mies ihmetteli tuossa tunti sitten, että aionko ihan tosissani laittaa vauvan jo syntymään. Aloin nimittäin touhuta täällä ihan hulluna. Siivosin kissavessan, imuroin puolet kämpästä (oli pakko lopettaa kesken ja antaa miehen tehdä loppuun, kun alkoi itsellä tulla huono olo) ja pesin jyrsijöiden tarvikkeita, jotka on odottanu pesua ties kuinka kauan. Pihallakin kävin koiran kanssa leikkimässä. HIUKAN jos hormonit hyrrää. Nyt sitten oon ihan rättipoikkiväsynyt ja päätäkin särkee hiukan. Tajusin juuri etten oo syönytkään moneen tuntiin. Kai sitä voisi jotakin pientä evästä laittaa suuhunsa.

13. toukokuuta 2009

38+0.

Tänään ja eilen on supistellut aivan tajuttomasti. Supistukset eivät ole olleet kovinkaan suuria, mutta ärsyttää kun vatsa on koko ajan pinkeänä. Tuossa tunti pari sitten supisteli ihan kunnolla ja veti vatsankin kunnolla löysäksi. Hyvä jos kerkesin vessaan! Huoh. Saapi nähdä, että missäkö vaiheessa sitä synnyttämään lähdetään. Aiemmin sanoinkin miehelle, että mikäli tätä rataa kuljetaan niin aamuun mennessä ollaan jo synnytysosastolla. Onneksi nyt sentään on jo hiukan tilanne rauhoittunut.

Koko päivän on jalat tutissu ja ollut muutenkin kamalan huono olo. Navasta alaspäin on ihan turta olo. Vähän samankaltainen olo kuin menkkojen aikoihin, mutta silti olo on kuitenkin täysin erilainen. Ensi yönä en varmaankaan saa kovin paljoa nukutuksi, mutta saahan sitä aina toivoa.

Tasan kaksi viikkoa laskettuun aikaan. Osa vauvanvaatteista on vielä lanomatta ja pakkaamatta äitiyspakkauslaatikkoon, joka menee Rajalaan odottamaan vauvaa. Toisaalta tahtoisin jo synnyttämään ja eroon tästä kamalan tukalasta olosta, mutta toisaalta en. On niin kamalasti hommia kesken. Pelottaa jättää talo täysin miehen käsiin muutamaksi päiväksi. Mitenköhän hää selviää kun mie oon sairaalassa? Lisäksi miuta pelottaa itse synnytys aivan valtavasti kaikesta siitä huolimatta, että oon lääkäreiden kanssa asioista puhunut. Vauva saattaa päättää syntyä millä hetkellä hyvänsä. Hää voi tulla maailmaan ensi yönä, ensi viikolla tai viikko lasketun jälkeen. Ikinä ei voi tietää.

12. toukokuuta 2009

Erikoisalan sairauskertomus.

01.05.2009
SYNN SALIT

Tulosyy
Tulee liikehälytyksenä H 36+2.

Esitiedot
Kyseessä 19-vuotias ensisynnyttäjä. APC-resistenssi, johon Fragmin 7500 yksikköä x1 menossa. Lisäksi kaksisuuntainen mielialahäiriö. Cipramil-lääkityksen nyt 04.04. lopettanut. Katso ystävällisesti edelliset käynnit. Mieliala ollut hyvä ja mieli varsin reipas. Ei poikkeavia vuotoja. Satunnaisia supisteluja. Liikkeet tuntenut jotenkin erilaisempana. Minkäänlaisia keuhkoemboliaoireita ei ole, osastolla vastikään ollut tutkimuksissa ja siellä poikkeavaa ei todettu. 04.05. oli sovittu vielä kontrolli äitipolille. Ilmeisesti synnytystapa oli tarkoitus arvioida.

Nykytila
Yleistila hyvä. Asiallinen ja rauhallinen. Tunnustellen vielä cervix takana, puolipehmeä ja kanavaa noin 2cm. Suljettu. Kliinisesti lantio vaikuttaa hyvältä. Äidin pituus 171cm. Abdominaalianturilla tarkasteltuna normaalisti liikuskeleva sikiö RT:ssä. Painoarvioksi nyt noin 2600g. Lapsivettä normaalisti, AFI 12. Napaflow hyvä, RI 57. Istukka siistinä takaseinässä. KTG erittäin hyvä ja reaktiivinen. Nyt siis pidempään UÄ:ssä seurailtu ja lapsi normaalisti liikkuu, hengitysharjoituksia tekee.

Jatkosuunn
Liikelaskentaohjeita normaalisti jatkaa. Nyt kotiutuu. Varsin rauhallinen synnytystä ajatellen. Perutaan nyt tuo maanantain aika äitipolille. Jonkin verran huolissaan lapsen painosta ettei se menisi liian isoksi. Sovittu hieman varhennettu yliaikaisuuskontrolli H 41+0, mikäli sitä ennen ei ole synnyttänyt. Keskusteltu vielä hieman synnytyksestä ja mitä siinä tulee tapahtumaan, lähinnä käytännön asioista nyt kiinnostunut.

Diagnoosit
Z35.8 Liikehälytys H 36+2
D68.8 APC-resistenssi (hetesotsygootti, ei aiempa veritulppaa, Fragmin 7500mg x1-hoito)
099.3 Kaksisuuntainen mielialahäiriö

Elina Järvi/las
erikoistuva lääkäri

37+6.

Eipä ole vähään aikaan tullut täällä käytyä kirjoittelemassa. Nyt sitten päätin tulla päivittämään tilannetta, kun kiintolevykin on vaihdettu ja sen pitäisi kestää hiukan paremmin kuin edellisen.

Viikko sitten maanantaina (04.05.) olisi ollut aika Äitipolille, mutta koska käytiin edellisenä perjantaiaamuna Synnytysosastolla, jossa tarkastivat kaiken tarvittavan, niin Äitipolin aika peruttiin. Synnytysosastolla kävin, koska miuta ke-to -välisenä yönä supisti todella kovaa ja oudosti, jonka takia seuraavan vuorokauden aikana miusta tuntui ettei vauva liikuskellut normaalisti. Kaikki oli kuitenkin ihan ok. (Laitan tämän merkinnän jälkeen tänne lääkärin sairauskertomuksen synnärillä käynnistä, joka tuli postin mukana.)

Lauantaina käytiin miehen kanssa KYSillä synnytysvalmennuksessa. Olihan se ihan mielenkiintoista, mutta kätilö jauhoi turhan paljon samaa. Eipä siellä tullut meille esille oikeastaan juurikaan uutta tietoa. Itsellä oli kamalan tuskainen olo, kun piti yrittää istua paikoillaan epämukavalla auditorion penkillä. Vartin istumisen jälkeen tunsin kuinka veri alkoi pakkautua jalkoihin ja kädet alkoivat puutumaan. Kaksi tuntisen luennon aikana oli pakko käydä vessassa kahdesti, jotta sai veren kiertämään. Oon kyllä sitä mieltä, että raskaana olevia naisia ei saisi istuttaa noin kauaa. Pitkän aikaa paikallaan oleminen tekee nimittäin aikamoista tuskaa tässä vaiheessa.

Oli kyllä todella outoa käydä siellä synnytysvalmennuksessa. En oo ikinä nähnyt yhtä montaa raskaana olevaa naista samassa tilassa. Oli jotenkin kummaa, kun ei ollut ainut raskaana oleva, joka puhisee tuskissaan. Tunsin itseni kamalan pieneksi, mutta samalla kamalan isoksi. Oli outoa olla niiden muutaman joukossa, jotka voivat revetä ihan milloin tahansa.

Lauantaina oli myöskin kauan odotetut vauvakutsut, joista kirjoitan myöhemmin lisää. Harmittaa, kun tajusin vasta jälkikäteen, että kamera olisi voinut olla käytössä .

Eilen (ma 11.05.) oli Neuvola-aika kello 08:30. Mieskin oli mukana, kun meni töihin vasta kymmeneksi. Edellinen aika oli kolme viikkoa sitten ja nyt sinne mentäessä tuntui kuin viime kerrasta olisi ollut iäisyys.

Painoa tälle raskaana olevalle naiselle oli kertynyt kolmen viikon aikana 3,4kg eli painoa on nyt kaiken kaikkiaan 87,9kg. Tuostakin kolmesta kilosta suurin osa turvotusta. (Todella ärsyttävää kun kihlasormus ei mahdu enää sormeen ja kengät puristaa.) Verenpaineet olivat 126/66. Yläpaine oli hiukan korkeampi kuin aikoihin. Hemoglobiini oli 126. Maaliskuun jälkeen ei ole niin korkealla ollutkaan! Kuulemma loppuraskautta kohden hemoglobiini alkaa nousta, sillä se on tarpeen, kun kuitenkin synnytyksessä saattaa menettää jonninverran verta. Kohdunpohjan korkeus oli 33cm. Neuvolatädin alkaessa kuunnella sydänääniä vauva päätti tulla massun pintaan pyllistelemään. Oli ihan mielenkiintoista (ja TODELLA epämukavaa) maata siinä tutkimuspöydällä, kun vauvan peppu törröttää keskeltä vatsaa ja muutenkin olo on sellainen, että vatsa repeää kohta kahtia. Onneksi "esitys" loppui melko pian ja saatiin ne sydänäänet kuunneltua. Vauva oli tällä kertaa ihmeen rauhallinen, kun niitä kuunneltiin, sillä yleensä on laittanut siinä vaiheessa kamalan metakan päälle vatsassa.

Jospa nyt seuraavaksi kirjoittaisin sen sairauskertomuksen, jonka jälkeen voisin lähteä käymään suihkussa. En ole nimittäin tänään vielä ennättänyt/jaksanut sielä käydä, mutta pakko se on mennä jos meinaan jonnekkin lähteä, sillä hiukset on aivan tajuttoman likaiset.