Eipä ole vähään aikaan tullut täällä käytyä kirjoittelemassa. Nyt sitten päätin tulla päivittämään tilannetta, kun kiintolevykin on vaihdettu ja sen pitäisi kestää hiukan paremmin kuin edellisen.
Viikko sitten maanantaina (04.05.) olisi ollut aika Äitipolille, mutta koska käytiin edellisenä perjantaiaamuna Synnytysosastolla, jossa tarkastivat kaiken tarvittavan, niin Äitipolin aika peruttiin. Synnytysosastolla kävin, koska miuta ke-to -välisenä yönä supisti todella kovaa ja oudosti, jonka takia seuraavan vuorokauden aikana miusta tuntui ettei vauva liikuskellut normaalisti. Kaikki oli kuitenkin ihan ok. (Laitan tämän merkinnän jälkeen tänne lääkärin sairauskertomuksen synnärillä käynnistä, joka tuli postin mukana.)
Lauantaina käytiin miehen kanssa KYSillä synnytysvalmennuksessa. Olihan se ihan mielenkiintoista, mutta kätilö jauhoi turhan paljon samaa. Eipä siellä tullut meille esille oikeastaan juurikaan uutta tietoa. Itsellä oli kamalan tuskainen olo, kun piti yrittää istua paikoillaan epämukavalla auditorion penkillä. Vartin istumisen jälkeen tunsin kuinka veri alkoi pakkautua jalkoihin ja kädet alkoivat puutumaan. Kaksi tuntisen luennon aikana oli pakko käydä vessassa kahdesti, jotta sai veren kiertämään. Oon kyllä sitä mieltä, että raskaana olevia naisia ei saisi istuttaa noin kauaa. Pitkän aikaa paikallaan oleminen tekee nimittäin aikamoista tuskaa tässä vaiheessa.
Oli kyllä todella outoa käydä siellä synnytysvalmennuksessa. En oo ikinä nähnyt yhtä montaa raskaana olevaa naista samassa tilassa. Oli jotenkin kummaa, kun ei ollut ainut raskaana oleva, joka puhisee tuskissaan. Tunsin itseni kamalan pieneksi, mutta samalla kamalan isoksi. Oli outoa olla niiden muutaman joukossa, jotka voivat revetä ihan milloin tahansa.
Lauantaina oli myöskin kauan odotetut vauvakutsut, joista kirjoitan myöhemmin lisää. Harmittaa, kun tajusin vasta jälkikäteen, että kamera olisi voinut olla käytössä .
Eilen (ma 11.05.) oli Neuvola-aika kello 08:30. Mieskin oli mukana, kun meni töihin vasta kymmeneksi. Edellinen aika oli kolme viikkoa sitten ja nyt sinne mentäessä tuntui kuin viime kerrasta olisi ollut iäisyys.
Painoa tälle raskaana olevalle naiselle oli kertynyt kolmen viikon aikana 3,4kg eli painoa on nyt kaiken kaikkiaan 87,9kg. Tuostakin kolmesta kilosta suurin osa turvotusta. (Todella ärsyttävää kun kihlasormus ei mahdu enää sormeen ja kengät puristaa.) Verenpaineet olivat 126/66. Yläpaine oli hiukan korkeampi kuin aikoihin. Hemoglobiini oli 126. Maaliskuun jälkeen ei ole niin korkealla ollutkaan! Kuulemma loppuraskautta kohden hemoglobiini alkaa nousta, sillä se on tarpeen, kun kuitenkin synnytyksessä saattaa menettää jonninverran verta. Kohdunpohjan korkeus oli 33cm. Neuvolatädin alkaessa kuunnella sydänääniä vauva päätti tulla massun pintaan pyllistelemään. Oli ihan mielenkiintoista (ja TODELLA epämukavaa) maata siinä tutkimuspöydällä, kun vauvan peppu törröttää keskeltä vatsaa ja muutenkin olo on sellainen, että vatsa repeää kohta kahtia. Onneksi "esitys" loppui melko pian ja saatiin ne sydänäänet kuunneltua. Vauva oli tällä kertaa ihmeen rauhallinen, kun niitä kuunneltiin, sillä yleensä on laittanut siinä vaiheessa kamalan metakan päälle vatsassa.
Jospa nyt seuraavaksi kirjoittaisin sen sairauskertomuksen, jonka jälkeen voisin lähteä käymään suihkussa. En ole nimittäin tänään vielä ennättänyt/jaksanut sielä käydä, mutta pakko se on mennä jos meinaan jonnekkin lähteä, sillä hiukset on aivan tajuttoman likaiset.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti