Huoh. Odotus käy päivä päivältä raskaammaksi. Aamuisin olo on hiukan pinkeämpi kuin edellisenä päivänä. Alan olla pikkuhiljaa todella väsynyt tähän raskaana oloon. Pari viimeisintä viikkoa ovat olleet raskaat, lähinnä henkisesti. Muutaman kerran on tehnyt mieli vaan hautautua sänkyyn ikuisiksi ajoiksi, kun oon ollut niin väsynyt. Tahdon nauttia vielä viimehetkistä, mutta ajatuskin nauttimisesta tuottaa välillä tuskaa, sillä olo ei ole mitenkään kovin nautittava.
Öisin pyörin sängyssä ja yritän epätoivoisesti saada mukavaa asentoa, jonka etsimisessä turhautuu ihan liikaa aikaa. Kun sitten joskus saan itseni suhteellisen hyvään asentoon niin pian jalat tai kädet alkavat puutua, josta seuraa jälleen uuden asennon epätoivoista etsimistä. Aamuyöllä herään kamalaan vessahätään, jonka jälkeen en saa unta pariin tuntiin, sillä joko a) olo on liian pinkeä nukkumiseen, b) nälkä yllättää, jonka jälkeen alkaa kamala närästys, tai c) kissa herää ja aloittaa hillittömän aamuriehan. Yleensä nämä kaikki kolme toimintoa toistuvat joka aamu. Puolisen tuntia jaksan kissan aamuista riehumista kuunnella, jonka jälkeen hermostun ja laitan sen jäähylle suihkuun. Siellä se viettää muutaman minuutin tai koko aamun, riippuu hiukan riehumisen tasosta sekä miun senhetkisistä hermoista.
Olo on todella turhautunu, joka näkyy siinä että puran sen räyhäämällä riehuvalle kissalle sekä tiuskimalla miehelle. Pinna palaa kamalan helposti ja välillä purskahdan itkuun täysin ilman minkäänlaista syytä. Verenpaineet saattaa kohota aivan mitättömistä syistä, kuten siitä kun joku kysyy miun vointia. Oon kamalan kyllästynyt kuulemaan samat kysymykset jokaikinen päivä ja kyllästynyt vastaamaan niihin samalla tavalla päivästä toiseen. Tuntuu, että kaikki pyörii miun vatsan ympärillä eikä miulla ole enää omaa elämää ollenkaan. Toisinaan toivon edes pientä hetkeä irrallaan tästä vatsasta. Kaikesta huolimatta en vaihtaisi päivääkään pois.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti